Heräsin tänään aamuna viisaudenhampaattomana. Ja nälkäisenä.

Viimeiset kaksi viisaudenhammastani nimittäin kiskottiin eilen lounasaikaan nallekarhun näköisen hammaskirurgin toimesta veke. Ja kun sen seurauksena suusta tulee puoli päivää verta, leuka on turvonnut luonnottomaksi (palaudunkohan koskaan?) eikä suuta saa auki, ei ruoka maistu. Tai vaikka maistuisi, se on kiellettyä. Kätösessäni on nimittäin hammaslääkärin mukaani taittelema ohjelappu jossa on lueteltu hammasleikkauksesta toipuvalle lait joiden mukaan mm. kuuma ruoka ja juoma ovat pahasta. 

Olin ostanut tarvikkeet sosekeittoja varten, mutta jogurtilla ja jäätelöllä on menty. Herkkuja molemmat, mutta pidemmän päälle tällainen ruokavalio olisi äärimmäisen haastavaa minulle, suolaisten ystävälle. En ole koskaan diggaillut paljosta makeasta, vaan ruokavalioni koostuu lähinnä oikeasta ruoasta ja hedelmistä. Olisin to-della huono noudattamaan minkäänlaisia pussikeittodieettejä tai mehupaastoja sillä tarvitsen tutut ja turvalliset ruokani voidakseni hyvin. 

Juuri nyt veden kielelle tuo pelkkä ajatuskin hapankorpuista voilla, rapsakasta salami-viikuna-pizzasta tai lohkoperunoista ja rapeasta kalasta. Myös hedelmävadeissa nököttävät jokapäiväisen kaverini, omenat, tuijottavat minua epäuskoisina. ”Eikö tänäänkään?” ne kysyvät. No, onpahan mistä haaveilla. 

Sen sosekeiton aion tänään kyllä tehdä – syön vaikka kylmänä sitten. 

Tai risottoa! Oi, vuohenjuusto-punajuuririsottoa, gimme!