Tämä mama oli lauantaina ulkoilemassa kaverin valmistujaisten jatkoilla. (Sisu siis ihan isin omasta toiveesta viettämässä kotona äijäiltaa isin kanssa kaksin, tai siis kolmin olihan tuo koirapoikakin kotona) Pyhh ja hyi ei tarvitse kyllä hetkeen ajatellakaan baareilua. Väsymys meinaa painaa vieläkin vaikka tässä on ollut ihan ok unet ja lötköily sunnuntai välissä. ”Etkoilla” meininki oli tosi jees mutta niin kuin muistelin, baarissa paletti hajoaa ja jengi sekoilee. Ihana Annika valmistui dippainssiksi ja oli kyllä huisia olla neitien kanssa liikenteessä. Ilta onneksi päättyi pelivetoon (en mä vielä kaikkea ole unohtanut 😉 ) ja lähdimme yhden ystävän kanssa taksilla kohti kotia kun vielä oli kivaa. Eli illasta kaikkiaan tosi hyvä maku ja iso väsy 😀 Ja tuli todistettua että toleranssi juomisen kanssa on kyllä laskenut rutkasti.
(kuva ajalta kun Sisu vielä masun sisäpuolella heinäkuussa.)
Sisu oli ollut tosi reipas jo kun oli mukana valmistujaisissa. Isin kanssa niillä oli mennyt tosi kivasti, ei sillä että olisin sitä epäillytkään. Koirasta meinasi kuulemma taas tulla rukkaset, mutta sekin tuntuu niin jokapäiväiseltä nykyään. Jotenkin aina kun Sisu nukahtaa kivasti kotona niin joku naapuri tulee kotiin tai posteljooni kopauttaa luukkua. Älämölöhän siitä koiran osalta alkaa ja yleensä poika herää tähän yhtäkkiseen mekkalaan. Treenaamme tätä siis i-h-a-n joka päivä jotta mölinä laantuisi. Muutenhan nuo kaksi perheen pientä tulevat mainiosti toimeen keskenään. Sisu oli sitten kyllä sammunut vasta yhden jälkeen normaalin viim klo 23 sijasta ja itkeskellyt ikäväänsä kun äiti ei ollut paikalla. Siitä se paskamutsi-fiilis. Muuten olen kai onnistunut edes kohtalaisesti, ainakin neuvolan mukaan:
Sisu oli ottanut massaa aika hurjana. Reilun kolmen viikon takaisesta 4700g vaavista on kuoriutumassa mönkijä joka painaa 2kk iässään jo 6075g ja pituus huitelee 59cm:ssä. Neuvolan ”täti” (joka on muuten ollut aivan ihana ja sellainen että kun sinne meni niin tuntui lähinnä että kaveria tapaisi) väitti kyllä kovaa että jätkällä on kovasti lihasta. Saahan sitä toivoa, mutta aika absurdia että tuo parikuinen olisi möllöttäessään hirmuisemmin sellaisia kasvattanut 😀 Eli siis jäpikkä oli ajassa jossa kuuluu kasvaa väh 500g kasvanut sen 1300g 😀 Eipähän tarvitse miettiä saako jätkä tarpeeksi ruokaa, sen kyllä näkee ja äiti-ihminen(ihminen? ehkäpä) tunteekin. Mutta se ihana neuvolantäti ei ole meillä enää ensi kerralla, absurdia vai äitihormoneita mutta silmät vetistyi kun lähdettiin ja tunne tuntui kyllä olevan molemminpuolinen. On kuulemma ollut ihana tutustua meidän koko perheeseen ja nähdä kuinka nuoret ihmiset hoitavat asioitaan ja lastaan oikein ja hyvin. Jee hyvä me, hyvä meidän joukkue! Tuollaisia terveydenhoidon ammattilaisia lisää kiitos!
Ja arvatkaapa kuinka ihanaa! Meistä tulee alkuvuodesta pienen prinsessan kummeja. Vanhasta naapurista on tullut todella rakas ystävä ja meistä nyt sitten heidän esikoisensa kummeja( joo on niitä vauvoja se kaksi kerralla mutta tämä neiti taitaa ulostautua ensin 😉 ) Tästäkin ystävyydestä tulee kai silti kiittää noita hulluja russelinriiviöitä jotka meidät varmaan alkuun yhdisti. Tikkurila on tyytyväinen kun nämä hullut koiranaiset löysivät miehensä ja lähtivät muille maille 😀 Oli meinaa välillä aika hulppeaa se meidän meno noiden taulapääkoirien kanssa.<3
