Tänään suljin takanani rakkaan kotini oven tietäen, että seuraavan kerran avaan sen toukokuussa. Pienellä budjetilla ja suurella sydämellä rakensin tästä asunnosta kotini samalla kun hoivasin särkynyttä sydäntäni. Sillä aikaa kun olen pallon toisella puolella, kodistani tulee jonkun toisen tilapäinen koti. Ehkä hän siirtää huonekaluja nykyisiltä paikoiltaan, ripustaa takkinsa vakionaulakkooni, ostaa liian voimakkaan tuoksuista käsisaippuaa tai jättää wc:n istuinrenkaan ylös. Joka tapauksessa kun palaan kotiini muutaman kuukauden päästä, se tulee näyttämään erilaiselta kuin tänään lähtiessäni.

 Mietin kotoa lähtiessäni miltä minusta mahtaa tuntua, kun palaan tänne. Tuntuuko tämä enää kodilta silloin? Tuntuuko kotiinpaluu luonnolliselta ja helpolta, vai onko sydämeni jäänyt maailmalle? Päätin jättää makuuhuoneeseeni itselleni kirjeen, jonka lukisin heti palattuani. Kirje jäi sinne ja itse olen nyt Helsinki-Vantaalla, mutta teksti kuului kutakuinkin seuraavasti:  Rakas minä, Tervetuloa kotiin! Takanasi on muutama kuukausi maailmalla. Olet palannut takaisin toivottavasti terveenä ja levänneenä. Olet todennäköisesti viettänyt lukemattomia päiviä eri rannoilla laiskotellen, ihmetellyt miljoonakaupunkien vilskettä, ihastellut upeita maisemia ja luontoa, tavannut mielenkiintoisia ihmisiä ja kuullut uskomattomia tarinoita. Olet kenties oppinut jonkin uuden taidon, puhut paremmin jotain kieltä. Ihosi paljastaa auringossa vietetyt kuukaudet, ehkä olet muuttanut hiustyyliäsi. Vartalosi on ehkä muuttunut – kenties lomadieetti ja aasialaisen oluen edullisuus näkyy vyötärölläsi tai ehkä olet oikeasti onnistunut pitämään kiinni tavoitteestasi joogata joka päivä ja saanut sen myötä vahvemmat käsivarret.  Palasit kotiin minkä näköisenä ja oloisena hyvänsä, toivon että koet itsesi kaikinpuolin tasapainoisemmaksi kuin kotoa lähtiessäsi. Että olet käsitellyt ja jättänyt taaksesi sen surun ja ahdistuksen, jota kannoit läpi koko vuoden 2016. Ja ennen kaikkea olet löytänyt unirytmin, joka on ollut kadoksissa yli vuoden ajan. Olet myös oppinut olemaan armollisempi itsellesi ja hymyilemään enemmän. Ehkä olet päässyt eroon pakonomaisesta tarpeesta suorittaa jatkuvasti ja oppinut olla tekemättä mitään. Osaat nauttia nykyhetkestä paremmin kuin ennen. Ennen pitkää arkeen palaaminen on sinulla edessä. Vaikket vielä tiedä ollenkaan, milloin se tulee tapahtumaan ja millainen tuo arki tulee olemaan, sinulla on toivottavasti paremmat eväät siitä selviytymiseen. Ei kun ei – ei arjesta selviytymiseen vaan siitä nauttimiseen. Olet harjoittanut suorittamista ja selviytymistä jo ihan tarpeeksi, ja nyt on aika vihdoin nauttia. Nyt on aika liittyä boarding-jonoon kun henkilökunta vilkuilee suuntaani merkitsevästi. Bon voyage & bon courage!