Mut hei, nauti raskaudesta!
Hei taas,
kerrottakoon tässä nyt ensin, että tämä meidän perheeseen toivottavasti talvella saapuva pikkuihminen on mitä suuremmissa määrin toivottu ja takana on myös niitä ei-niin-hyvin päättyneitä yrityksiä. Pidän itseäni ja miestäni varsin järkevinä ihmisinä ja vaikka monet vanhemmuuteen kasvamisen merkit ovatkin ilmassa ja näkyvillä, ajatukset raskaudesta ja vauva-arjesta ovat rauhallisia ja realistisia.
Siksipä ihmettelen erilaisten raskaus- ja vauvakirjojen, nettisivujen, mainosten yms. vallitsevaa tapaa kirjoittaa raskaana olevalle naiselle kohdennettua tekstiä kuin pienelle lapselle. Yhtäkkiä kaikki peilataan vaaleanpunaisten tai -sinisten lasien läpi. Seuraavassa poimintoja viimeisimmistä.
- Vauvan ensimmäiset liikkeet kuvataan ”vatsassa tuntuvilta perhosen siiviltä” — siis täh? Se (neuvolasta saatu) opas jäi lukematta pidemmälle.
- ”Kannat ylpeänä elämän ihmettä” — näitä vaippoja ei ainakaan meille tule…
- Tänään sain sähköpostia ilmeisesti sivustolta, johon en edes tiedä liittyneeni, viesti alkoi näin: ”On hienoa näyttää viimeinkin raskaana olevalta ja shoppailla äitiysvaatteita” — ahaa, oletteko varmoja? Entä, jos kaikki ei olekaan hyvin ja perheessä odotetaan vaikkapa lapsivesipunktion tuloksia? Entä, jos naisella ei ole rahaa ostaa äitiysvaatteita? Entä, jos nainen ei osaa vielä suhtautua muuttuvaan vartaloon siitä nauttien? Entä, jos vointi on muuten tukala?
Olen ollut se yksi kahdestasadasta, joka voitti raskausarpajaisissa rankan raskauspahoinvoinnin. Kuuden-seitsemän viikon ajan olen halaillut posliinia / tutustunut tienvarsien pusikoihin / palauttanut evääni uudellen eväspussiin kesken kauppareissun 8-10 kertaa päivässä ja voitinpa sitten täysihoidon paikallisen sairaalan vuodeosastolle erinäköisiin tiputuksiin reiluksi kolmeksi viikoksi. Suurin huolenaihe tai kannustuspuhe(?) useimpien jo synnyttäneiden näkökulmasta on ollut raskaudesta nauttiminen. ”Voi että, toivottavasti pääset kohta nauttimaan raskaudesta” tai ”Koita hei kuitenkin nauttia tuosta raskaudesta, se on niin ainutlaatuista aikaa” tai ”Kohta se masu alkaa sieltä kasvaa, sitten voit nauttia raskaudesta”. Juu, ainutlaatuista on, tosiaan. Nautinnosta ei toistaiseksi ole ollut tietoakaan… Jossain vaiheessa tuntui, että ympäristöstä tuli suuremmat paineet nauttia raskaudesta kuin itse olisin edes tajunnut odottaa! No, toisesta korvasta sisään ja niin edelleen 😀
Järjellä toki ymmärrän, että pahoinvointi loppuu aikanaan ja viimeistään lapsen syntymään. Kyllä, ymmärrän myös sen, että pahoinvoinnin syy on ihana ja palkitseva ja unohtuu aikanaan. Vakavasti sairaiden ihmisten mielestä raskauspahoinvoinnista, rankastakin, valittaminen on typerää. Niin minustakin suurimman osan aikaa. Olen iloinen pikkuihmisestä ja ultrat, ensimmäiset liikkeet ovat tuntuneet todella hienoilta hetkiltä 🙂 Kaikki naiset eivät kuitenkaan varsinaisesti nauti raskaanaolosta (kts. esim. Ryppyjä raskaudessa -blogia) ja joitakin naisia voi ahdistaa tai harmittaa oletus nauttia raskaudesta, jos siitä ei kertakaikkiaan vaan nauti.
Löysin onneksi hyvän, asiapitoisen ja asiallisesti kirjoitetun kirjan raskaudesta ja synnytyksestä. Perhemediat Oy:n kustantama Suuri äitiyskirja:
Kirja kertoo paikoitellen hyvinkin tarkasti raskauden ja synnytyksen eri vaiheista, antaa vinkkejä ja ohjeita ja huomioi myös tulevan isän hyvin. Kirjan taustalla on moniammatillinen työryhmä ja kirjan toimitusvaiheessa on tarkastettu myös suomalaiset käytännöt. Suosittelen lämpimästi :)
Mukavaa viikonloppua! :)