Kokemuksia lastenvaunuista?

Moikka,

näin ensisynnyttäjänä ajattelin ensin, että meille ei hankita mitään vauvajuttuja ennenkuin vasta hyvin lähellä laskettua aikaa — lähinnä ajatus oli siinä, että JOS jotain menee pieleen, ei tarvitse sitten enää vauvatavaroita siivota pois näkyvistä. No, raskauspahoinvoinnista on ollut se hyöty, että sohvalla ja sairaalassa maaten aika on käynyt pitkäksi ja olen ensin aikani kuluksi (ja sittemmin ilmeisesti onneksi) etsiskellyt tarpeellisia vauvatavaroita ja niiden hintoja. Ajattelin, että tarpeellisia ovat vaunut, (joihin panostetaan, koska ulos pitää päästä missä ja milloin vaan!!!), turvakaukalo, sänky ja jonkinsorttinen hoitopaikka, lähinnä -alusta. Toki ymmärrän, että pieniä vaatteita ja joitain ensi päivien hoitotarvikkeita pitää hankkia, mutta ne ovat niitä loppuraskauden juttuja.

Aloitin netin ihmeellisessä maailmassa siis vaunuista. Joo, ei ollutkaan sitten mikään helppo juttu ihmiselle, joka ei ymmärrä YHTÄÄN mitään tuotteiden yhteydessä kuvatuista ominaisuuksista. Muutamana iltana yritin selvitellä netissä eri merkkejä, malleja jne. ja luovutin. Pelkästään merkkejä on paljon, saati sitten kunkin merkin useat mallit ja vielä useammat variaatiot eri malleista. Löysin Brion sivuilta napakan briiffin siitä, millaisiin asioihin kannattaa kiinnittää huomiota vaunuja valitessa:  http://strollers.brio.fi/To_Go_Stroller/CustomerService/How_to_choose_pram.aspx

Löysinkin mielestäni muutaman hyvän malliehdotuksen netistä ja mieheni suureksi riemuksi järjestin vapaa-ajan ohjelmaa vaunukauppaan 🙂  Käynti osoittautui erittäin hyödylliseksi, kiitos asiantuntevan ja miellyttävän myyjän ja sain vahvistusta netistä katsomilleni malleille. Toinen ehdokkaistamme on Brion Happy -yhdistelmävaunut : 

Yhdistelmävaunut

 

… ja toinen hyvä ehdokas Emmaljungan City Cross:

1171.jpg

Olen ajatellut (saa vapaasti kommentoida!), että olennaisia asioita yhdistelmävaunuillemme ovat ainakin:

  • suhteellisen siro rakenne, koska työntävä nainenkaan ei suuren suuri ole
  • riittävän matala kokonaiskorkeus –> vähentää allejäävien ihmisten/esineiden määrää… 😀
  • niveltyöntöaisa — huomasin nimittäin, että monissa malleissa teleskooppiaisa on matalimmillaankin liian korkea mulle, toisaalta riittävä säätövara tarvitaan, mieheni on huomattavasti mua pidempi
  • ISOT pyörät — kummat ovat paremmat, ilma- vai kennopyörät??

 

Kokemuksia ja kommentteja kaipaisin pyörien lisäksi seuraaviin asioihin:

  • kumman olette kokeneet paremmaksi, pehmeän vai kovan kantokopan? Meidän ei tarvitse varsinaisesti kantaa vauvaa esim. kerrostaloasuntoon, jolloin kova koppa ilmeisesti olisi parempi
  • onko väliä, onko työntöaisa ns. heittoaisa, jonka voi vauhdissa heittää kummalle puolelle vaunua tahansa vai onko suuri vaiva vaihtaa kopan asentoa rungossa, kun siirrytään työntämään ratasasennossa? Muistaakseni Brion mallissa ei ole heittoaisaa ja City Crossissa on…?
  • minkä kokoiseksi ja ikäiseksi asti vauvat suunnilleen mahtuvat nukkumaan vaunuversiossa ja olisitteko kaivanneet vaunun kopan riittävän kooltaan pidemmäksi aikaa? Onko kovalla ja pehmeällä kopalla isot erot mittojen suhteen?

Kommentoikaa vapaasti ja kertokaa ihmeessä myös sellaisia kokemuksia, joita en osaa edes kysyä!

Olisi kiva, jos joku City Crossin tai Happyn työntäjä kertoisi myös kokemuksistaan vaunuista 🙂

Vaunujen varsinainen hankinta on ajankohtaista vasta parin kuukauden päästä, mutta hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, eiks vaan? 😉  

Puheenaiheet Ajattelin tänään

Mut hei, nauti raskaudesta!

Hei taas, 

kerrottakoon tässä nyt ensin, että tämä meidän perheeseen toivottavasti talvella saapuva pikkuihminen on mitä suuremmissa määrin toivottu ja takana on myös niitä ei-niin-hyvin päättyneitä yrityksiä. Pidän itseäni ja miestäni varsin järkevinä ihmisinä ja vaikka monet vanhemmuuteen kasvamisen merkit ovatkin ilmassa ja näkyvillä, ajatukset raskaudesta ja vauva-arjesta ovat rauhallisia ja realistisia.

Siksipä ihmettelen erilaisten raskaus- ja vauvakirjojen, nettisivujen, mainosten yms. vallitsevaa tapaa kirjoittaa raskaana olevalle naiselle kohdennettua tekstiä kuin pienelle lapselle. Yhtäkkiä kaikki peilataan vaaleanpunaisten tai -sinisten lasien läpi. Seuraavassa poimintoja viimeisimmistä.

  • Vauvan ensimmäiset liikkeet kuvataan ”vatsassa tuntuvilta perhosen siiviltä” — siis täh? Se (neuvolasta saatu) opas jäi lukematta pidemmälle.
  • ”Kannat ylpeänä elämän ihmettä”  — näitä vaippoja ei ainakaan meille tule…
  • Tänään sain sähköpostia ilmeisesti sivustolta, johon en edes tiedä liittyneeni, viesti alkoi näin:  ”On hienoa näyttää viimeinkin raskaana olevalta ja shoppailla äitiysvaatteita” — ahaa, oletteko varmoja? Entä, jos kaikki ei olekaan hyvin ja perheessä odotetaan vaikkapa lapsivesipunktion tuloksia? Entä, jos naisella ei ole rahaa ostaa äitiysvaatteita? Entä, jos nainen ei osaa vielä suhtautua muuttuvaan vartaloon siitä nauttien? Entä, jos vointi on muuten tukala?

Olen ollut se yksi kahdestasadasta, joka voitti raskausarpajaisissa rankan raskauspahoinvoinnin. Kuuden-seitsemän viikon ajan olen halaillut posliinia / tutustunut tienvarsien pusikoihin / palauttanut evääni uudellen eväspussiin kesken kauppareissun 8-10 kertaa päivässä ja voitinpa sitten täysihoidon paikallisen sairaalan vuodeosastolle erinäköisiin tiputuksiin reiluksi kolmeksi viikoksi. Suurin huolenaihe tai kannustuspuhe(?)  useimpien jo synnyttäneiden näkökulmasta on ollut raskaudesta nauttiminen. ”Voi että, toivottavasti pääset kohta nauttimaan raskaudesta” tai ”Koita hei kuitenkin nauttia tuosta raskaudesta, se on niin ainutlaatuista aikaa”  tai ”Kohta se masu alkaa sieltä kasvaa, sitten voit nauttia raskaudesta”. Juu, ainutlaatuista on, tosiaan. Nautinnosta ei toistaiseksi ole ollut tietoakaan… Jossain vaiheessa tuntui, että ympäristöstä tuli suuremmat paineet nauttia raskaudesta kuin itse olisin edes tajunnut  odottaa! No, toisesta korvasta sisään ja niin edelleen 😀

Järjellä toki ymmärrän, että pahoinvointi loppuu aikanaan ja viimeistään lapsen syntymään. Kyllä, ymmärrän myös sen, että pahoinvoinnin syy on ihana ja palkitseva ja unohtuu aikanaan. Vakavasti sairaiden ihmisten mielestä raskauspahoinvoinnista, rankastakin, valittaminen on typerää. Niin minustakin suurimman osan aikaa. Olen iloinen pikkuihmisestä ja ultrat, ensimmäiset liikkeet ovat tuntuneet todella hienoilta hetkiltä 🙂  Kaikki naiset eivät kuitenkaan varsinaisesti nauti raskaanaolosta (kts. esim. Ryppyjä raskaudessa -blogia) ja joitakin naisia voi ahdistaa tai harmittaa oletus nauttia raskaudesta, jos siitä ei kertakaikkiaan vaan nauti. 

Löysin onneksi hyvän, asiapitoisen ja asiallisesti kirjoitetun kirjan raskaudesta ja synnytyksestä. Perhemediat Oy:n kustantama Suuri äitiyskirja:

suuri_aitiyskirja.jpg

Kirja kertoo paikoitellen hyvinkin tarkasti raskauden ja synnytyksen eri vaiheista, antaa vinkkejä ja ohjeita ja huomioi myös tulevan isän hyvin. Kirjan taustalla on moniammatillinen työryhmä ja kirjan toimitusvaiheessa on tarkastettu myös suomalaiset käytännöt. Suosittelen lämpimästi 🙂

Mukavaa viikonloppua! 🙂

 

 

Hyvinvointi Hyvä olo