Pettäminen

Tosi synkällä aiheella lähen liikenteeseen, mutta tämä on mietityttänyt tämän päivän.pettäminen… sanoisinko että säälittävää, säälittävää ja säälittävää, ei tuohon voi muuta sanoa.Ihmiset jotka seurustelee vuoden ja päättävät vaikka suhteessa muuten olisi kaikki ihan hyvin pienten vastoinkäymisten takia hairahtaa toiseen henkilöön, yhden vitun vaivaisen känniressun aikana, on kuvottavaa.Ja enemmän kuvottavaa että eletään siinä suhteessa sen jälkeen normaalisti, sille toiselle sanomatta yhtään mitään tapahtuneesta.
Nykyään ihmiset eivät tunnu enää kestävän mitään vastoinkäymisiä, elämä pitäisi olla yhtä ruusuilla tanssimista joka päivä, naisten pitäisi olla treenattuja, peppu ja tissit isot, kaikki pidennykset jne. miesten treenattuja ja rikkaita.Välillä tuntuu ettei sillä ole enää mitään väliä minkälainen se ihminen on sisältä, joo tottakai ulkonäkökin pitää merkata, mutta nykyisin siihenkin tehdään hirveät kriteerit. Tai saati ei osata olla itsestään niin riipastaan vaan joku ihminen siitä ja sitten kuksitaan muita, välittäen siitä että sillä toisella on tunteet.
Minusta se tuntuu ensinäkin paljon helpommalle että jos suhteessa ei ole mitään tehtävissä niin ilmoitan asiasta että nyt on parempi että annetaan jutun olla ja sit vaikka siltä istumalta juoksee säätää muiden kanssa, kuin se että siihen kertomiseen voi mennä se 5min. satuttamatta toista niin pahasti nkuinn että petät, jäät kiinni ja se toinen saattaa vuosia tulla kärsimään siitä.
Asioita voi tosin tehdä monella tavalla, asioista voi keskustella ja miettiä onko mitään tehtävissä. Olla rehellinen ja sanoa suoraan jos ei enää ole samoja tunteita toista kohtaa.
Sama kun mennään naimisiin jo heti muutaman kk seurustelun jälkeen, loppupelissä tuntematta stä toista tai tietämättä mitä mahdollisesti edessä tulee olemaan. Sitten sen alta vuoden ollaan naimsissa ja haetaan jo avioeroa. TAHDON sana ei tunnu enää merkitsevän mitään, kunhan on ne ihanat prinsessa häät mistä on unelmoitu sieltä pikkutytöstä asti, huoh huoh huoh ja lehmät lentää.
Mennään nyt samalla näihin raskaustapauksiin. Se kun on yhen illan hoito, tullaan paksuks ja tottakai ei ajatella/ kuunnella sen jätkän mielipidettä siitä että onko hän valmis isäksi.Kun ei vaan voida sitä keskeytystä tehdä. Monet lapset eivät tule näkemään omaa isäänsä sen takia koska teiniäiti on ollut sitä mieltä että kyllä hän selviää yksin, ei sitä jätkää siihen tarvita. Eikä ajatella sitä että mahdollisesti lapsi haluaa kummiskin tietää isästänsä, kuinka tuskaa se voi vanhempana olla että ei tiedä kuka kadulla vastaan tuleva voi olla isä.Ja saati siitä isästä tuntuu kanssa pahalle, kun tietää että tuolla jossain mulla on lapsi.Se asia kulkee kummiskin hautaan asti mukana.
Bye.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *