Mitä tehdä kun yhteistä aikaa ei ole?
Kirjoitan nyt aiheesta josta varmasti monella pariskunnalla on kokemusta, nimittäin yhteisen ajan puute. Elän nyt varmasti niitä ”ruuhkavuosia”, en ole ihan varma edes mitä tuo meinaa, mutta kiirettä pitää. Käydään Samulin kanssa molemmat täysipäiväisesti duunissa, mutta sillä twistillä, että minä olen myös joka viikonloppu töissä. Yhteisiä vapaapäiviä meillä ei käytännössä ole, kuin silloin tällöin, jos sattuu olemaan esimerkiksi vaikkapa arkipyhiä.
Työnteosta en missään nimessä halua valittaa, sillä toimin alalla jossa työpaikat ovat kortilla ja olen siitä onnellisessa asemassa, että teen unelmieni työtä, jota rakastan yli kaiken. Rakastan kuitenkin myös miestäni, perhettäni ja ystäviäni, joita en ole kunnolla nähnyt pitkiin aikoihin. Moni saattaa nyt tässä vaiheessa ajatella, että hei onhan sulla viikolla vapaata, joo on, mutta tässä yhteiskunnassa kun ns. ”elämä alkaa viikonloppuna” on arkivapaiden aikaan jotenkin haastavaa nähdä muita. Olen kuitenkin superkiitollinen, että saan tehdä juuri sitä työtä mitä teen. Se on intohimoni ja kutsumukseni. Minua vain alkaa pelottaa se ajatus, että mitä jos tämä rakastamani työ uuvuttaa minut aivan totaalisesti?
No miten tämä yhteisen ajan puute näkyy sitten meidän parisuhteessa, noh monella tapaa. Yhteiset tekemiset ovat kortilla, sillä töiden jälkeen arkirumba pakottaa harmittavan usein vääntäytymään S-marketin kautta sinne kotisohvan nurkkaan katsomaan telkkaria. Viikonloppuisin en ihan pysty rentoutumaan, sillä työt pyörivät kuitenkin mielessä. Sellaisia rauhallisia ja rentoja yhteisiä aamuja meillä ei ole. Tämä taas aiheuttaa turhia riitoja ja yleistä turhautumista. Kun toisen kanssa ei voi vaan olla rauhassa, niin tulee myös paineita sitten kun harvoin se yksi yhteinen vapaapäivä on. Olen tavallaan todella surullinen tästä. Tuntuu etten riitä, sillä vaikka kuinka haluaisin nähdä ja tehdä töiden jälkeen hirveästi kaikkea ja kaikkia, en vain jotenkin jaksa. Työpäivä vaatii kuitenkin aina sen oman veronsa – teki sen sitten lauantaina tai keskiviikkona.
Tämä ei ole mikään maailman vakavin ongelma, mutta halusin jakaa tästä ajatuksiani juuri nyt, sillä aihe on tänä keväänä ollut todella paljon pinnalla ja asia on mietityttänyt, sekä vaivannut minua nyt erityisen paljon. Onneksi tähän tilanteeseen on tulossa pientä helpotusta, sillä olemme lähdössä minilomalle piakkoin. Tosin vaan muutamaksi päiväksi, mutta pieni breikki arjesta tulee nyt tarpeeseen!
Kuvat on otettu Helsingin Kirsikkapuistossa, jossa käytiin kävelyllä lauantaina. Ihana paikka <3
-Petra