Unelmatyössäkin voi uupua

 

Tehtiin Afterwork-podcastissa mielenkiintoinen jakso yhdessä Mehiläisen kanssa. Aiheena oli työuupuminen ja stressi, teemat jotka koskettavat lähes jokaista jossakin vaiheessa elämää. Kysyimme podcastin Instagramissa (@afterworkpodcast) kysymyksiä liittyen uupumukseen ja valehtelematta niitä tuli useita kymmeniä.

Olen itse kokenut työuupumuksen muutama vuosi sitten. Olin silloin unelmieni työssä! Nautin työstäni valtavasti, se oli sellaista jota olin aina halunnut tehdä. Itse työ ei siis ollut varsinaisesti uuvuttavaa, mutta työympäristö oli. Ehdin työskennellä kyseissä paikassa useamman vuoden ajan ja koin työpaikkakiusaamista lähes tuon koko ajan. Jäin porukan ulkopuolelle, eikä minua otettu työkavereiden keskuudessa tosissaan. Sain kuitenkin yhä vastuullisempia työtehtäviä, joten se motivoi jatkamaan. Stressiä lisäsi myös se, että vaikka tein ahkerasti hommia, sain joka vuosi uuden määräaikaisen sopimuksen. Ymmärsin, että se kuului alan tapoihin, mutta silti toivoin, että joku päivä ei tarvitsisi enää stressata työn jatkosta.

Viimeinen puoli vuotta oli erityisen rankkaa aikaa ja terveyteni alkoi reistailemaan. Sain fyysisiä oireita, ääni lähti ja flunssakierre pakotti sairaslomalle parin viikon välein. Itkeskelin paljon, sain paniikkikohtauksia ja yleinen ahdistus herätti myös keskellä yötä. Samuli huolestui ja patisti työterveyslääkärille. Hävetti olla koko ajan sairaslomalla.

Terveystarkastuksessa ei löytynyt flunssakierteelle tai äänen lähtemiselle mitään erityistä vikaa. Lääkärikin totesi tuolloin, että syy on todennäköisesti stressi ja uupumus. Kerroin hänelle haastavasta tilanteesta, joten tohtori kehotti puhumaan avoimesti esimiehen kanssa.

Valitettavasti pomoni ei ymmärtänyt alkuunkaan uupumustani. Hän lähinnä naureskeli tilanteelleni ja piti sitä hyvinkin vähäpätöisenä. Muutoksia työnkuvaani tai sen kuormittavuuteen ei oltu sillä hetkellä valmiita tekemään. En nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin irtisanoutua.

Surin suunnattomasti sitä, että olin ”menettänyt” unelmieni työn. Sen jota rakastin ja joka oli ollut unelmani jo pidemmän aikaa. Pitkään ajattelin, että olin tehnyt virheen: ”minun olisi pitänyt jaksaa”, ”ehkä tilanteeni ei ollutkaan niin pahan, ehkä minä vain ylireagoin” – ajatuksia pyörittelin usein. Onneksi Samuli takoi järkeä päähäni ja muistutti että tein oikeasti kaikkeni.

Lepäilin kuukauden verran ja sen jälkeen aloitin uudessa työpaikassa. Alkuun jännitin miten käy, palaavatko oireet? Ja miten jaksan?

Uusi työ oli kuitenkin suunnaton helpotus. Silmäni avautuivat – tajusin mikä kaikki oli ollut pielessä edellisessä työpaikassani. Terveyteni ja tulevaisuuteni kannalta oli äärimmäisen hyvä, että lähdin vaikka se teki hyvin kipeää.

Olen jälkikäteen käynyt purkamassa tuntojani psykologilla ja se auttoi erittäin paljon jäsentelemään kaikkia niitä tuntemuksia, jotka ajoivat minut uupumukseen. Suosittelen lämpimästi kääntymään lääkärin tai psykologin puoleen, mikäli yhtään tuntuu siltä, että stressi ottaa yliotteen eikä omat apukeinot enää auta. Jo yksikin juttelukerta alan ammattilaisen kanssa voi auttaa avaamaan solmuja ja kirkastamaan ajatuksia.

 

Oletko kokenut työuupumusta? Mikä sinulla siihen auttoi?

Kommentit (1)
  1. Onpas tuskastuttavaa ettei esimieheltä löytynyt tukea ja ymmärrystä tilanteeseen.

    Mutta itse työuupumuksesta toipuneena toivon aina näissä tarkkuutta termistöön.
    Työuupumuksesta ei toivuta kuukaudessa eikä välttämättä kahdessakaan.

    Elimistösi on siis reagoinut ikävästi stressitilaan mutta itseäni aina hieman tuskastuttaa, kun puhutaan burnoutista, loppuun palamisesta, uupumuksesta ja työuupumuksesta ja niistä ihmeen kaupalla palaudutaan kuukaudessa.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *