Kadonnutta inspiraatiota metsästämässä
Viime aikoina minulla on ollut inspiraatio hieman hukassa. Tuntuu etten oikein saa otetta mihinkään tai mitään kunnollista oikeastaan aikaiseksi. Voi toki olla, että mieli ja keho vasta totuttelevat tähän lomarytmiin. Onhan se outoa, ettei heti aamusta tarvitse olla missään, eikä mitään tiukkoja aikatauluja ole. Ihmismieli on vähän sellainen, että jos rutiinit puuttuvat, sitä helposti jämähtää sinne sovannurkkaan mukavuusalueelle viltin alle.
Arkirytmin puute aiheuttaa kuitenkin minussa suurta levottomuutta. Jos päivän aikana ei ole oikein tehnyt mitään, ei sitä yölläkään oikein väsytä. Näiden parin viikon aikana olen myös huomannut, että tekemättömyydestä seuraa hieman huono-omatunto. Jatkuvasti on pieni sellainen kutina takaraivossa, että minun pitäisi nyt olla jossain tekemässä jotain. Omantunnon kolkuttelua olen yrittänyt hämätä pitämällä itseni kiireisenä kotitöiden avulla. Viimeisen parin päivän aikana olenkin pessyt enemmän pyykkiä kuin koskaan 😀 (taputan itseäni olalle tästä saavutuksesta).
Jos ei tee mitään, ei saa myöskään uusia ideoita. Siksipä päätin, että tänä viikonloppuna on hyvä käydä hieman inspiroitumassa. Otimmekin Samulin kanssa kameran messiin ja suuntasimme kaupungille. Pakko todeta muuten, että koska perjantaina oli Samulin bändin keikka Tavastialla, vaivasi lauantai aamuna pienoinen väsymys. Mieheni sai kuitenkin minut potkittua ylös sängystä ja baanalle.
”Taide on popcornia aivoille” -sanottiin Helsingin taidemuseo HAM:issa, jossa kävimme tsekkaamassa Yayoi Kusaman In Infinity -näyttelyn. Teokset olivat todella kiehtovia. Kusaman taiteen lähtökohtana ovat hänen kokemansa hallusinaatiot, sekä pakkomielteet. Näyttelyssä pääsikin kokemaan taitelijan maailmaa, sillä osaan teoksista pääsi kurkistaamaan ihan sisälle asti.
Viikonlopun aikana piipahdetiin myös sushilla Fredrikinkadun Fukussa (vahva suositus buffalle, joka pennin väärti!), sekä Aleksilla joulukadun avajaissa. Hirveästi oli väkeä ja valot kauniit, mutta lunta jäin kovasti kaipaamaan.
<3 Petra