Opettele olemaan välillä yksin

Aika moni meistä tietää, millaista on olla yksinäinen. Se on riipivä tunne, joka kuristaa kurkkua, ahdistaa ja tuntuu pohjattomalta. Yksinäisyys voi koskettaa meitä jokaista, vieläpä eri elämänvaiheessa. On yksinäisiä vanhuksia, lapsia, aikuisia, yksinhuoltajia, nuoria jne. Pahimmillaan yksinäisyys on sairaus, jolla ihan tieteellisesti todistettuna voi olla kohtalokkaita seurauksia.

Ongelman laajuutta voimme varmaan vain arvailla, mutta mielestäni yhteiskunnan on autettava ja tultava yksinäisiä vastaan. Tukiverkko ei vaan voi pettää niin, että yksilö jää ilman yhteisön tukea. Mutta mitä yksinäisyydelle voi tehdä? Asiaa pohditaan todella mielenkiintoisessa Ylen A2 illassa tänään keskiviikkona, lue siitä lisää täältä.

On kuitenkin eri asia olla yksinäinen, kuin olla yksin ja mielestäni näitä kahta asiaa ei pidä sekoittaa keskenään. En missään nimessä halua vähätellä kenenkään kokemusta yksinäisyydestä, sillä se on aina henkilökohtaista, mutta haluan jakaa ajatuksiani siitä, että kuinka vain yksin olemalla voimme todella oppia tuntemaan itsemme ja nauttimaan olosta ihan omissa nahoissa. Siitä voi olla isojakin hyötyjä.

”Aina ei voi olla parhaan kaverin kanssa” – näin minulle tavattiin sanoa, kun jäin ilman leikkikaveria. Lapsena oli maailman kurjinta viettää välitunnit yksin, jos paras kaveri ei vaikkapa ollut juuri sinä päivänä koulussa. Parhaimmillaan se kuitenkin johti siihen, että tuli tutustuttua muihin, uusiin kavereihin ja joskus se saattoi myös tarkoittaa sitä, että ihan konkreettisesti vietti välkät yksin puuhaillen omiaan. Sekään ei aina ollut huono juttu, vaikka aluksi kurjalta tuntuikin. 

Nuorena ja näin aikuisena sitä taas tulee tutustuttua koko ajan uusiin ihmisiin. Vaihtuvat työt, harrastukset ja koulut ovat paikkoja, joista aikuisena saa väkisinkin uusia ihmisiä ympärilleen. Joskus porukat joiden mukaan ajautuu, ovat loppujen lopuksi ihan väärää seuraa ja heidän kanssaan olo voi tuntua todella yksinäiseltä. Tämän sitä tietenkin tajuaa vasta jälkikäteen, kun ensin velloo itsesyytöksissä tai pahimmassa tapauksessa yrittää muuttaa itseään muiden kaltaiseksi. Kaikkien kanssa ei vaan aina natsaa, silloin on parempi olla ilman heitä ja hakeutua ihmisten seuraan, joiden kanssa voi ihan oikeasti olla oma itsensä. Nämä ihmiset ovat silloin myös sinusta vilpittömästi kiinnostuneita.

Yksin oleminen kehittää ja vahvistaa. Esimerkiksi vasta asuessani yksin tajusin, millaisia asioita oman elämän pyörittämiseen liittyy. Koen, että muutto omilleen ja yksin asuminen kasvatti minua, itsenäistä elämää aloittavaa nuorta aikuista paljon. Sitä tajusi, että kukaan ei täytä jääkaappia tai pese pyykkejä, jos ei sitä itse tee. Oli myös hyvin vapauttavaa ja voimaannuttavaa tajuta, että ”hei minähän pärjään ja en tarvitse jatkuvasti muita ihmisiä ympärilleni”, jotta voin tehdä elämästäni hyvää ja onnellista.

Joten vaikka hetkittäin sitä tuntisi olonsa maailman yksinäisimmäksi ihmiseksi, niin kannattaa muistaa, ettei asia todellakaan ole niin! Elämä koostuu eri vaiheista ja yksi näistä vaiheista voi olla se, että tuntee olevansa yksin, ystävät/kaveri/perhe ei ehdi nähdä niin usein tai sitä viilettää sinkkuna. Se ei tule kestämään ikuisesti, vaan jossain vaiheessa alkaa jälleen uusi vaihe. Se millainen oma elämä on ja millaisia ihmisiä ympärilleen kerää on myös itsestään kiinni.

Jos olo on apea ja tuntuu, ettei mikään oikein auta, niin tässä muutama vinkki, jonka olen ainakin itse kokenut hyödylliseksi.

1.     Mene ja tee asioita

Aina ei löydy seuraa vaikkapa keikoille, lasilliselle tai lenkille. Neuvoni on, mene yksin. Parhaimmassa tapauksessa sitä fiilistelee juttua ihan eri tavalla, kun ei pysty keskittymään muuhun, kuin siihen.

2.     Ole kiinnostunut muista

Aika helposti sitä ajatellee, että miksi ei kukaan soittele mulle? Tai miksi minua ei pyydetä mihinkään? Neuvoni on, soita, viestittele, pyydä kahville ja kysy kuulumisia. Ole aidosti kiinnostunut ihmisistä elämässäsi ja pidä sinä heihin yhteyttä. Sitä helposti passivoituu ja käpertyy oman kuorensa taakse, jos ei koe olevansa haluttu. Tilanteen voi parhaiten muuttaa olemalla itse se aloitteentekijä.

3.     Matkustele yksin

Tämä on minulle ison kynnyksen juttu, enkä ole ihan täysin sitä pystynyt toteuttamaan itse. Mutta jo vaikka matkan tekeminen määränpäähän yksin, on iso juttu ja kasvattaa hirmuisesti, vaikka perillä odottaisikin kaveri. Neuvoni siis on, että jos haluat lähteä reissuun, etkä kuitenkaan saa matkaseuraa, niin lähde silti! Turvassa pysyy, kun käyttää maalaisjärkeä ja parhaimmillaan reissusta saa uusia ystäviä.

4.     Tapaa uusia ihmisiä ja ole aktiivinen

Harrastusten, koulun, työn tai tapahtumien kautta. Mielestäni ketään uutta ihmistä ei pidä ”tuomita” ulkokuoren tai vaikkapa iän perusteella, vaan kenestä tahansa voi tulla uusi ystäväsi. Neuvoni on, että juttele rohkeasti ihmisille, joiden kanssa jaat samoja kiinnostuksen kohteita. Sanomattikin selvää, että somea voi tässä hyöyntää todella helposti. Mihinkään ei välttämättä tarvitse lähteä, kun FB:ssä voi liittyä itseään kiinnostavaan ryhmään.

5.     Itseään voi aina kehittää

Kenenkään ei tarvitse muuttua ja mielestäni aina riittää sellaisena kuin on. On kuitenkin eriasia kehittää itseään ja katsoa peiliin. Empatiakykyä voi parantaa, voi harjoitella avoimuuttaan ja vaikka miettiä, millaisia asioita muille haluaa oikein jakaa. Neuvoni on, harjoita itsetutkiskelua ja sitä voi parhaiten tehdä olemalla silloin tällöin yksin.

 

Kenenkään ei pidä pärjätä tai sinnitellä yksinäisyyden kanssa. Jos tarvitset apua ja tukiverkkoa ympärillesi, on onneksi olemassa monia ammattimaisia tahoja, jotka auttavat. Yksin näistä on Suomen Punainen Risti, jonka ystävätoimintaan voi kuka tahansa lähteä mukaan. Yksin olon sijaan, yksinäisyys tuskin on kenenkään oma valinta, joten asiasta kannattaa puhua perheelle/lähimmäisille ja hakea apua rohkeasti.

<3 Petra