Mitä työnhaku voi opettaa?
Lauantait ovat nykyään suosikkipäiviäni. Rakastan sitä fiilistä, kun tietää, että koko päivä on käytettävissä juuri siihen, mitä itse haluaa tehdä.
Tämä viikonloppu on ollut erityinen, sillä ollaan juhlittu sitä Samulin syntymäpäivän merkeissä. Aamu alkoi aamiaisella Vanhan Kauppahallin Storyssa, siitä sitten drinkeille Kolmannelle linjalle Loung3en ja sen jälkeen vielä, illalla keilausta Hesarilla ja herkuttelua Holidayssa. Ai niin, piipahdettiinhan me myös ihan ”oikeassa” salakapakassa (joka ei ollut ihan niin salainen pitkien jonojen vuoksi, mutta mesta oli todella tyylikäs ja drinkit herkullisia).
Parasta on tietenkin viettää tällaiset rennot vapaapäivät rakkaimman kanssa vain oleskellen, sillä arkena se ikävä kyllä on juuri sitä, että aamulla sanotaan huomenet ja riennetään töihin ja illalla molemmat ovat aika väsyneitä työpäivän jälkeen, niin ettei siinä hirveästi ehdi tekemään mitään erikoista. On kuitenkin ihan turha ”elää vain viikonlopulle”, joten siinä mielessä minulla on hieman arjen ajankäytön suhteen skarpattavaa.
En halua kuitenkaan valittaa, sillä entisenä viikonlopputyöläisenä olen oppinut arvostamaan suunnattomasti nykyistä, säännöllistä työaikaani, joka rajoittuu pelkästään maanantaista perjantaihin. On ihan mukavaa, kun voi suunnitella tekemisiään tietäen, että muutkin ystävät jne. ovat mitä luultavimmin vapailla. Elämä kuitenkin koostuu monenlaisista jaksoista ja se, että tein neljä vuotta töitä joka viikonloppu, oli omalla tavallaan todella antoisaa aikaa. Eivät ne arkivapaat ihan pöllö juttu kuitenkaan ole.
Työ tai oikeastaan työnhaku on minulle juuri nyt hyvin ajankohtainen asia. Sijaisuuteni nykyisessä työpaikassa on päättymässä, joten etsin ahkerasti uusia haasteita. Olenkin käynyt muutamassa todella mielenkiintoisessa paikassa haastattelussa ja täytyy todeta, että joka kerta olen lähtenyt haastattelusta intoa puhkuen ja inspiroituneena.
On niin kiehtovaa päästä juttelemaan alan ammattilaisten kanssa, oli kyseessä sitten virallinen työhaastattelu tai vanhan kollegan tapaaminen. Minua kiehtoo kuulla intohimoisten ja päämäärätietoisten ihmisten ajatuksia siitä, miten he näkevät ja kokevat asioita ja sitä, millaisille tekijöille on juuri nyt alalla tarve. Voisikin sanoa, että kaikille tekisi varmasti hyvää käydä silloin tällöin ”työhaastattelussa”, vaikkei välttämättä akuuttia tarvetta uudelle työpaikalle olisikaan. Näin omaan tekemiseensä saa uusia ajatuksia, sekä samalla se avartaa mieltä. Minulle on ainakin tullut näiden haastatteluiden tiimoilta olo omasta osaamisesta, että ”hei minähän handlaisin tuon” tai, että ”minun ammattitaidolle on ihan oikeasti tarvetta”. Tietenkin samalla tulee mieleen niitä kehitystarpeita – asioita joita haluaisi vielä oppia. Se fiilis ei lopu tosin koskaan, ainakin minulla on jatkuva uuden oppimisen nälkä.
En nyt kuitenkaan sanoisi, että työnhaku on helppoa. Ei todellakaan, vaan epätoivo iskee välillä. Haluan kuitenkin ajatella niin, että elämä kantaa tavalla tai toisella. Vasta jälkeenpäin sitä tajuaa, miksi mitäkin asioita on tapahtunut. Täytyy vaan pitää mieli avoimena ja olla optimistinen sen suhteen, että se uusi unelmien paikka löytyy kyllä.