Miten pääsin töihin media-alalle

Viime aikoina on tullut ajateltua omaa urapolkua hieman tavallista enemmän. Yksi iso syy on tietenkin uudet duunit, jotka starttasivat tällä viikolla. Automaattisesti sitä uusien hommien tiimoilta pähkäilee mitä on aikaisemmin tullut tehtyä, ja mitä kaikkea sitä osaakaan. Toinen iso syy on ollut juttu Ilta-Sanomissa, jossa pääsin ystäväni Suskin kanssa muistelemaan meidän ”villiä nuoruutta” chat-juontajina.

Oma polkuni kohti media-alaa starttasi vuonna 2005 Maikkarin chatista. Oli puhuvaa päätä, viivettä ja aivan huikea posse, jonka kanssa jaksoi painaa yön toisensa jälkeen. IS:n jutussa kerroinkin, ettei minulla ollut oikeastaan mitään varsinaista haaveammattia, joten kun muutin Enosta tänne Helsinkiin, olin kertakaikkisen hukassa itseni ja tulevaisuuden suunnitelmieni kanssa. Oikeille jäljille kiinnostuksieni ja vahvuuksieni suhteen minut ohjasi siskoni, joka bongasi Maikkarin chatin työpaikkailmoituksen Helsingin Sanomista. Siitä se sitten kaikki alkoi.

Chattien juontaminen oli todella kivaa hommaa. Itseään pääsi ilmaisemaan melko vapaasti, saimme kokemusta niin juontamisesta, kuin tekniikastakin. Painoimme hommia kovasti, sillä usean tunnin suorat yölähetykset eivät syntyneet itsestään, vaan niihin piti keksiä myös sisältöä. Kaiken kaikkiaan kokemus oli todella hyvä ja mielestäni sain chat-juontajan pestistä äärettömän hyvät valmiudet alalle.

Töiden ohessa opiskelin HEO:ssa radio,- ja televisiotyön kurssilla, jonka parhaimpana juttuna oli työharjoittelu, jonka suoritin Ylellä. Samalla syttyi palo radion tekemiseen ja tv-hommista siirryinkin harjoittelun avulla töihin radiojuontajaksi YleX:lle. Sain juonnettavakseni oman ohjelman ja vaikka radion tekeminen olikin hyvin erilaista, kuin suorien chat-lähetysten juontaminen, koin että minulla oli hyvät valmiudet juontamisessa.

Vuoden YleX-pestin jälkeen pääsin opiskelemaan täyspäiväisesti Haaga-Heliaan alaa joka ei yhtään ollut juttuni. Takaraivossa kuitenkin jyskytti, että paperit pitää saada, joten sen paineen myötä oli pakko tarttua johonkin ”järkevään”. Mikään koulutus tai opiskelu ei mene hukkaan, mutta alan opiskelu, joka ei oikeasti kiinnosta yhtään on todella työlästä. Onneksi muutaman vuoden jälkeen sain toisen opiskelupaikan Metropolia Ammattikorkeakoulusta radio,- ja televisiotyön linjalta. Kyseistä ammattitutkintoa ei pääse ihan helposti opiskelemaan, sillä hakijoita on paljon ja sisään otetaan vain muutama. Viides hakukerta tärppäsi kohdallani ja vihdoin pääsin opiskelemaan unelmieni alaa!

Koulun ohella pääsin myös alan hommiin radiokanava The Voicelle. Olin tutustunut Helsingin yöelämässä Mikko-nimiseen heppuun, joka työskenteli kyseisellä kanavalla. Laitoin Mikolle Facebookissa viestiä ja kysyin olisiko siellä hommia tarjolla. Hän ystävällisesti välitti CV:n silloiselle kanavapäällikölle ja ennen kuin tajusinkaan, olin työhaastattelussa. Muutaman demottelun jälkeen sain paikan viikonloppujen juontajana. Oli todella työlästä opiskella viikot ja olla kaikki viikonloput töissä, mutta toisaalta se ei tuntunut yhtään rankalta. Sain vihdoin tehdä sitä mitä rakastin ja mihin oli koko ajan pyrkinyt. Tapasin myös rakkaan aviomieheni kyseisellä työpaikalla, joten tuoreen rakkauden huuma auttoi myös painamaan duunia ahkerasti.

Sittemmin olen työskennellyt uudemman kerran Ylellä, radiokanava Yle Puheella. Tein myös joulukuussa kuukauden mittaisen pestin radiokanava NRJ:llä ja nyt olenkin hieman erilaisten töiden parissa viestintätoimisto Mellakka Helsingillä. Uskon, että kaikista hommista mitä olen tehnyt (niin media-alan, kuin muunkin alan työt, joita en nyt lähde erittelemään) ovat vieneet ammatillista osaamistani eteenpäin ja uraani tiettyyn suuntaan.

Media-alalle voi päästä todella monenlaisia reittejä pitkin, eli ei ole vain yhtä oikeaa tietä. Toki alan koulutus auttaa siten, että siten tapaa alan ihmisiä ja saa luotua hyviä kontakteja. Työharjoittelun avulla saa myös jalkaa mediatalojen oven väliin.

Omalla kohdallani uskon, että sinnikäs yrittäminen, avoin mieli ja hyvät kontaktit ovat olleet avain asemassa siinä, että olen päässyt tekemään aivan huikeita duuneja eri mediataloissa. Totta kai oma osaaminen, vahvuudet ja ammattitaito vaikuttavat, mutta ne eivät kerro vielä kaikkea. Alalle voi päästä, vaikkei olisi mitään kokemusta juontamisesta, toimittamisesta tai muustakaan. Oma asenne ratkaisee ja vain sillä on merkitystä!

Jottei nyt jää sellaista mielikuvaa, että olen vain surffailut media-alan työpaikasta toiseen, niin tässä listaus kaikista työpaikoistani kronologisessa järjestyksessä.

• Vanhusten kotipalvelun työntekijä (kesätyö)
• Lehdenjakaja
• Puhelinmyyjä
• Matkailuvirkailija
• Chat-juontaja
• Radiotoimittaja
• Taloustutkimuskyselijä
• Promoottori
• Myyjä
• Radiojuontaja ja sosiaalisen median tuottaja
• Digitoimittaja
• Viestinnän osaaja