Parisuhde ja vauva

Ihan niiku yökyläilis parhaan ystävän kanssa joka päivä. Siltä musta tuntuu mun parisuhteessa.

Vauva muuttaa parisuhdetta. Se joko paranee tai huononee, mutta en usko että yksikään suhde pysyy samana. Meillä ei ollu varsinaista parisuhdetta takana ollenkaan. Lomaromanssin jälkeinen plääni oli että mä palaan Eurooppaan, Paul jää Afrikkaan ja toivottavasti tavataan taas joskus. Sitte olinki raskaana. Sanoin heti, että mulle sopii olla yh-äiti ja voidaan tehdä joku järjestely, että Paulkin olis jotenkin mukana vauvan elämässä. Parin päivän päästä mun ihana lomaromanssi sitte ilmotti, että no way. Hänest on tulos iskä ja sillä hyvä. Sovittiin siinä sitte, että me yritetään saada meiä suhde toimimaan, mutta ei pidä odottaa liikoja. Meillä oli kuukaus aikaa ennen ku mun oli aika lähteä Suomeen.

Vähän ennen mun lähtöä vaihdettiin ekat I love you:sit. No nyt meillä on kohta 1,5 vuotta yhteistä aikaa takana ja me rakastetaan toisiamme enemmän joka päivä. Musta tuntuu ihanalta kuulla päivittäin kuinka ylpee mun mies on musta ku huolehdin meiä vauvasta. Ja mä oon niin ylpee Paulista ja siitä kui se on sopeutunu tähän maahan, isyyteen ja onnistu heti hankkii työpaikanki omalta alaltaan, vaikkei edes puhu suomea. 

Iltaisin käperryn mun miehen ja vauvan väliin ja mietin, että onkohan kukaan koskaan ollu näin onnellinen.