Kaukokaipuu

Nyt se sitten iski. Kaukokaipuu. Matkakuume. Hirvee hinku lähteä ihan-mihin-vaan.

Onneksi oon sentään jalostunut sen verran näissä äitihommissa, ettei mun oo päästävä matkaan yksin. Itse asiassa haaveilen nimenomaan matkasta yhdessä Stephenin kanssa. Parasta olisi toki saada Paulkin mukaan, mutta työt… No mutta ens kuussa kaikkien nenät nenät suuntaa kohti Singaporea ja sitten Balia. Tiedän, ettei tarvitse odottaa kuin noin kuusi viikkoa, mutta mun olisi päästävä nyt heti. Tiedän, että unelma on totaalisen epärealistinen, koska joulu yms. Mutta vuonna 2013 matkustin kerran Englantiin ja that’s it. En oo varmaan koko elämäni aikana ollu näin jämähtänyt. Ja nyt se sitten kostautuu. Ajatukset ei pysy kasassa, vaan haaveilen uusista paikoista ja nähtävyyksistä ja seikkailuista ja auringosta ja lämmöstä.

Vuonna 2014 alan normalisoimaan tilannetta ja pidän toden teolla huolen siitä, etten päästä kaukokaipuuta näihin mittoihin. Haaveilen erityisesti pitkästä reissusta Etelä-Afrikkaan, mutta ensi vuoden lopullakaan Stephen ei ole edes vielä kahden vanha ja olosuhteet in the bush ei taida olla taaperolle sopivia. Tai siis mä olisin varmaan hermot riekaleina paimentamassa pikkusta pois joelta (krokotiilit, virtahevot), hätyyttelemästä puiden alta (käärmeet, hämähäkit, kiukkuiset paviaanit, varjosta nauttivat pahkasiat), estelemässä kivillä kiipeilyä (käärmeet) ja tietenkin pitämässä pois vanhempien paviaanien aitauksilta, jotka mielellään vie vähintään sormen mennessään. Ja sitten ne taudit. Meinasin ite kuivahtaa alkueläintautiin ja alle 2-vuotias ei varmana selviäis yhtä hyvin. Joo, eli Afrikka saa odottaa viel vuoden tai kaks. Tai kolme.

Muita kohteita oon kyllä miettiny ihan tosissani. Mielelläni menisin paikkoihin, joissa oon jo aikaisemmin käynyt, niin olisi helpompaa navigoida taaperon kanssa. Mitään suunnitelmia en oo vielä lyönyt lukkoon, mutta Espanja houkuttelee Italian oheella eniten. Espanja on jees, koska ymmärrän kieltä auttavasti ja Camino de Santiagolla ehdin rakastua moneen kylään, joita ei yhden iltapäivän aikana millään ehtinyt tarpeeksi ihailla. Listalla olisi siis muutamakin kohde Pohjois-Espanjassa. Barcelona olisi hyvä vaihtoehto myös!

No sitten Italia! Mikään kaupunki ei voita Roomaa. Ei niin mikään. Sen lisäksi tykkään Toscanasta. Muutama kiva, pieni kylä on jäänyt muistiin niiltäkin huudeilta. Etenkin Cortonaan olisi mukavaa palata. Majoitus paikallisessa luostarissa oli aika elämys sekin. Firenze houkkuttelee myös. Italia on tosin kielenä paljon espanjaa hankalampi ja muutenkin Italia on maana mulle kovin sekava. Kaikki tuntuu reistailevan. Onhan siinäkin oma hauskuutensa, mutta pienen lapsen kanssa matkustaessa varmasti arvostaa sitä, että esimerkiksi junat ei tule päivää myöhässä. 

Näihin ajatuksiin siis. Muuta ei päässä oikeastaan pyöri! Balin matka on onneksi jo horisontissa ja sillä varmasti elää kesään saakka.

Kuvat täältä, täältä, täältä ja täältä