Kesä Helsingissä

Mä rakastan Helsinkiä! Tykkään asua kaupungissa, mutta luonto on mulle hurjan tärkeää ja uskon sen olevan myös lapselle hyväksi. Viikissä yhdistyvät mun mielestä kaupungin ja maaseudun parhaat puolet. Ensinnäkin meillä on hevosia alle kilometrin matkan päässä kotiovelta. Viikin lehmät ovat kesällä noin kahden kilometrin kävelymatkan päässä. Ulos mennessä ei tarvitse pukea kenkiä, sillä metsät, pellot ja puistot ovat heti kynnyksen takana. Oravat, kaniinit ja linnut ovat jokapäiväisen ihastelun kohde!

Ihmiset ovat pääasiassa korkeakoulutettuja perheellisiä tai opiskelijoita. Party animalsit tuntuvat asuvan jossain muualla, sillä itse vietän aikaa naapureiden kanssa lähinnä teekupposen äärellä tai koiria ulkoiluttaen. Eilen kaivelimme hiekkalaatikkoa seinänaapurin sokeutuneen jättiläisluppakorvakaniinin kanssa. Stephen oli tosi mielissään! Lapset on muutenkin otettu hienosti huomioon aluetta suunnitellessa (päiväkotipaikkoja tarvitaan tosin epätoivoisesti lisää!!!).

Alepa on kadun päädyssä, mutta viikottainen ruokatankkaus suoritetaan Prismassa, johon on myös alle kilometri kävelymatkaa. Prismasta saa aika lailla kaikkea, sillä samasta kompleksista löytyy apteekki, optikko, kampaaja, eläinkauppa, kultaseppä yms. Stockmannille ehtii ruuhkista riippuen alle kolmessa vartissa. Metrolla Kaisaniemeen menee puoli tuntia. Viikonloppuna tulin yöbussilla Rautatientorilta kotiin ja Moves-applikaation mukaan reissuun meni 20 min.

Eikä tässä vielä kaikki! Me asutaan HY:n Viikin normaalikoulun oppilaaksiottoaluella, eli mikäli kaikki sujuu suunnitellusti, pääsee Stephen sitten joskus tuohon lähikouluun. Nyt kun tuo päiväkotiasia vielä järjestyisi…

Mitä kotiin tulee, meillä kävi kyllä uskomaton tuuri! Mielelläni asuisin tässä lopun ikäni, mutta nyt yliopiston hyväksymispapereiden myötä voidaan sanoa että tää on meidän pesäkolo ainakin seuraavat kuusi vuotta.