Puolitoista vuotta univelkaa

Nukkuminen on ikävä kyllä edelleen meidän perheen isoin ongelma. Olihan meillä ne pari kuukautta, jolloin yöheräämisiä oli vain sen 2-4, Stephen nukkui omassa sängyssä ja joi maitonsa tuttipullosta. Homma meni läskiksi kun maitoa meni yössä yli litra ja Stephen heräili taas tuttuun tapaan tunnin välein vaatimaan pulloon täytettä. Päivisin syömisen väheni ja maidon tarve öisin lisääntyi.

Päätettiin korjata tilanne laittamalla tuttipulloon vettä maidon sijaan. Stephen ei ollut tästä kehityksestä ollenkaan mielissään ja huusi yöt putkeen noin viikon verran. Ruoka alkoi kuitenkin taas maistumaan päivisin ja toisinaan yötkin sujuivat noin kolmella tai neljällä heräämisellä. 

Jostain syystä tilanne on taas mennyt aivan sietämättömäksi. Nyt en enää keksi mikä voisi olla pielessä, sillä Stephen syö iltaisin todella hyvin ja rutiinit ovat pysyneet samoina kuukausien ajan. Herätessään yöllä annamme pojalle vain hörpyn vettä ja muutaman lohdutuksen sanan.

Tilanne on todella hirveä ja itselläni väsymys on jo sitä luokkaa, etten tiedä mitä tekisin. Jos joisin yhtään enempää kahvia, saisin vatsahaavan. Yritän liikkua paljon ulkona, käyn töissä virkistäytymässä jne, mutta tarvitsisin unta!! Kerran tai pari kuukaudessa Paul ottaa ohjat yöksi ja tungen itse korvatulpat tärykalvoon saakka ja nukun koko yön, mutta eipä tuo loppujen lopuksi kamalasti lohduta kun jo parissa päivässä univelkaa on taas monen tunnin verran.

Olisimme valmiita palaamaan perhepetiin tai mihin tahansa järjestelyyn, jos se takaisi paremmat unet, muttemme ole huomanneet mitään eroa.

Kuinkakohan normaalia tämä on? Voiko tätä jatkua vielä toiset puolitoista vuotta? Onko olemassa jokin sairaus, joka saa taaperon valvomaan kaikki yöt? Onko kellään kokeneemmalla äidillä vinkkejä? Olisin valmis melkein mihin vain, mutta lastani en jätä yksin itkemään.