Missä on uhmaikä?

MLL:n nettisivut valaisevat sen verran, että uhmaikä alkaa siinä 2-vuotispäivien aikoihin, eli vähän ennen tai jälkeen. Stephen on melko pian jo 2,5-vuotias ja mitään merkkejä minkään asteen uhmaiästä (tai tahtoiästä tai miksikä sitä nyt kukin kutsuukaan) ei ole nähkynyt. Puolisen vuotta sitten Stephen alkoi toisinaan osoittamaan mieltään menemällä hiljaa keittiön lattialle makaamaan, mutta eihän siinä muuta kun lapsi sylkkyyn ja hommat jatkuu. ”Ei” ei juurikaan kuulu lapsen sanavarastoon. Muutaman kerran Stephen ei ole vielä halunnut nousta esimerkiksi hevosen selästä kun on päässyt ratsastamaan tai ulos traktorin kopista, mutta no… Ei voi valittaa.

Kuvassa Stephen ja Stephenin mummi (minun äiti) ja mummin Eikja-hevonen äitienpäivänä. 

Mietinkin että kyllähän se oman tahdon kehittyminen nyt on aika tärkeä juttu ja vaikka elämä leppoisan ja vähän liiankin kiltin taaperon kanssa on melkoisen autuasta. Yritän esimerkiksi antaa Stephenin itse päättää tietyistä asioista päivän aikana, mutta hän tuntuu olevan aina kaikkeen melkoisen tyytyväinen. Onko jotain keinoja tukea lapsen oman tahdon ja itsenäistymisen kehitystä? Luultavasti kaivan tässä nyt verta nenästä, mutta minua huolettaa syksyllä Stephenin päiväkodin aloitus. Mitä jos hänellä onkin hoidossa ihan kurjaa kun lelut viedään käsistä ja isommat lapset kävelevät päältä?