Parisuhde ja vauva vol 2

Kirjotin aikaisemmin meidän parisuhteen vähän epätavallisesta alusta ja siitä kuinka hyvin kaikki on lähteny skulaamaan.

Vieläkään ei ole valittamista, mutta mä haluun treffeille! Haluun treffeille ihan epätoivoisen paljon! Haluun mun miehen kanssa ravintolaan syömään, leffaan ja sitte ehkä drinkeille. Luin jostain, että vauvalla on joku herkkä kehityskausi meneillään 4-6kk iässä, niin ei olla nyt kahteen kuukauteen uskallettu jättää Stepheniä kenenkään ”vieraan” hoiviin. Ehkä vähän höpsöä kun vauva kuitenkin näkee sukulaisiaan keskinmäärin kahtena päivänä viikossa, niin tuskin olis niin hirmuisen pelottavaa viettää iltaa esimerkiksi mun siskon kanssa, jonka kanssa me käydään yhdessä vauvauinnissa ja muutenkin nähdään kerran-pari viikossa. En tiedä. Ei vaan uskallettu, jos vauvalle tulisikin joku hätä. Toisaalta treffit voi aina keskeyttää. Matka siskon luo leffateatterista taittuis juosten noin viidessä minuutissa. 

Tässä pullaa ei vielä ole uunissa

Onneks me sentään jutellaan. Me jutellaan ihan tyhmistä jutuista ja välillä niistä oikein tärkeistä asioista. Ollaan kummatkin tultu siihen tulokseen, että parisuhde joutuu nyt vähän väistymään. Vaikka me ei edes tunneta toisiamme niin hyvin näin suhdemielessä, meidän pitää vaan malttaa tutustua toisiimme paremmin sitten kun aikaa on muuhunkin kun vauvan hytkyttelyyn. On kuitenkin hienoa todeta, ettei meidän suhteella ole mitään hätää. Päivän parhaat hetket on edelleen ne kun ennen vauvan iltarutiinien alkua hölmöillään kaikki kolmisteen sängyssä. Nauretaan vatsalihakset ihan muusiks.

Mutta tavotteena olis ens kuussa lähteä ihan vaan kaksisteen illaks ulos. Ehkä ei päästä edes ravintolaan saakka, mutta me yritetään. Yritetään syödä kolmen ruokalajin illallinen ja sapuskan jälkeen mennä drinkeille. En malta odottaa! <3