Unikoulu, Night 2

Sick shit.

Mä oon niin väsy. Viime yönä Stephen heräs noin kaks kertaa tunnissa. Nukuttaminen oli tosi helppoa. Ei edes kähisyttäny. Laiton vauvan sänkyyn, jäin istumaan viereen kirjan kanssa ja seuraavan kerran ku katoin, tyyppi veteli jo sikeitä. JES!

No mutta sitte puolen tunnin päästä alko kuulumaan öhö-öhö. Sellasta esi-itkua. Stephen rauhottu joka heräämisellä suht helposti. Välillä laitoin vaan käden vauvan rinnalle ja se riitti. Välillä vaan hyräilin ja vähän hytkytin sänkyä… Mutta ku tää siis toistui puolen tunnin välein, niin siin klo 2 yöllä en sitte vaa enää saanu unta ku tiesin, että parikyt minsaa ja taas on noustava. Se oli hirveetä. Makoilin pimeessä odottaen seuraavaa öhö-öhö:ä ja sieltä se aina tuli – pari kertaa tunnissa. Välillä yritin olla huomioimatta heräämistä, mutta sillo öhö-öhö voimistui itkuks melko pian ja uudelleen nukahtaminen oli vaikeempaa.

Enpäs tiedä montako tämmöstä yötä mä viel jaksan. Mutta tiedän, että nyt on kyllä oikee aika tälle unikoululle ku musta ei tunnu enää ollenkaan pahalta ku Stephen nukkuu omassa sängyssä ja Stepheniäkään ei selkeesti pelota olla siel. Joku siin silti näyttää kyl nyppivän aika huolella! Ku vaan tietäis mikä…