Unikoulu, Night 9 ja miehet ei tajuu

Yksi yö unikoulutusta edessä – siis virallisesti. Viime yö alkoi vihdoinkin tuottamaan jotain tulosta! Nukuttamiseen meni taas tunti ja Stephen oli tosi kiukkuinen, mutta yöllä herätyksiä oli enää 4-5, eli parempaan suuntaan mennään! Nyt keskitytään ton iltanukuttamisen helpottamiseen. Kyllä mä hyvin jaksan sen 20min kyhjöttää pinniksen vieressä, mutta ku mennään toiselle tunnille, tulee väkisinkin mieleen, että sitä olis kyllä vielä kaikkea muutakin tekemistä sille illalle… No, ehkä toi paranee kans ajan kanssa? Nyt seuraan mielenkiinnolla josko yöt tästä lähtis vielä paranemaan ja päästäänkö tän viikon aikana viel siihen, että herätyksiä olis vaan yks aamuyömaidolle!

Sattumalta tuli myös Paulin kanssa puheeks eilen noi imetysasiat. Paul havahtui siihen faktaan, että meillä on kohta vuoden ikäinen lapsi – ei vauvanpötkylä. Me oltiin aikaisemmin puhuttu, että imetys kestää sitten vuoden verran ja lopetan meidän Balin matkan jälkeen kun Stephen on vähän yli vuoden vanha. Eilen sitte mainitsin, että WHO:n suositus on kyllä kaks vuotta imetystä. Paulilla vähän ilme valahti. Ukon mukaan kahden vanha on jo liian iso roikkumaan äitinsä rinnuksissa. Ai mitenniinmuka?! Saatiin tästä melkeen riitaa aikaiseksi ennen ku Paul ymmärs, että tää imetysasia on kyllä ihan vaan mun päätettävissä ja sillä sipuli. Ok, kyllä se muakin vähän jo oksuttaa ku ajattelen, että Stephen osais PYYTÄÄ päästä tissille. Luonnollista ja ihanaahan se on, mutta tässä kulttuurissa kasvaneelle se tuntuu vähän omituiselta… Katsotaan.