Bali vol. 2

Haikein mielin jätettiin ensimmäinen hotelli taaksemme. Puri Dajuma järjesti pyynnöstä Stephenille jopa turvaistuimen autoon. Indonesiassa näitä ei paljoa näkynyt. Taaperot hengailivat skoottereiden jalkatiloissa yms. Ilman kypärää tietty. Automatka kohti Ubudia meni rennoissa tunnelmissa. Stephen ja Paul kuorsasivat kilpaa. Itse kuuntelin musiikkia ja ihailin maisemia.

Seuraava hotelli sijaitsi Ubudin vuoristossa lähellä kylää/ kaupunkia. Paikka oli nimeltään The Royal Pita Maha. Upea päärakennus kirvoitti muutamat huokaukset, mutta private pool villan näkymät meinasivat viedä jalat alta! Pointsit myös suuresta uima-altaasta. Yleensä nämä private poolit ovat ihan postimerkin kokoisia lätäköitä! Villa itsessäänkin oli todella kaunis.

Ikävä kyllä Pita Maha tuotti pettymyksen. Viiden tähden hotellilta meinaa odottaa kunnollista siivousta tai edes puhtaita lakanoita ja pyyhekitä kun hotellille saapuu. Ravintolakin oli keskiluokkainen ja henkilökunta aivan hukassa. Hotellialue oli todella vaikeakulkuinen. Rappusia oli satoja. Huonokuntoisena tai lasten kanssa tämä ei missään nimessä ole paras vaihtoehto. Aamiaisbuffetti ei tosin jättänyt kylmäksi! Alue oli tosin niin kaunis, että nämä ongelmat unohtuivat kunnes…

Too much info – osio: Iski maailman järkyttävin vesiripuli. Stephen onneksi säästyi vatsanväänteiltä, mutta itse jouduin nukkumaan pikkurakkaan vaipoissa! Joustavaa matskua noi Pampersit. Hehe. Oltiin Stephenin kanssa aika viehettävä näky kun vaipatkin mätchäs. Ja tää ei ollu mikää tavallinen rippe. Luulin jo nähneeni ja kokeneeni kaiken tällä saralla Afrikassa, mutta no way. Loppuajan tässä hotellissa elin paahtoleivällä.

Ubudin kaupunki oli mielenkiintoinen! Kivoja pikkuliikkeitä kadut täynnä ja komeita temppeleitä ja museoita. Riivaajia ei kohdattu ainuttakaan. Rohkeasti otettiin Stephen myös mukaan matkarattaissa, joihin teipattiin sateenvarjo aurinkosuojaksi. Ubudin kadut ei varsiaisesti ollut vaunuystävällisiä, mutta lihasvoimin selvittiin.

Pita Mahaan en muuten palaisi, mutta laakson pohjalla oli upea koski, johon pääsi veneillä. Meno näytti hurjalta! Teki niin mieli kokeilla, mutta vaipoissa en kehdannut vetää uimapukua päälle ja vielä vähemmän olisin kehdannut lähteä ilman vaippoja. Alueella oli muitakin hotelleja, joista jokin varmasti sopisi lapsiperheelle.

Näissä puitteissa Stephen täytti vuoden ja vauvavuosi oli virallisesti ohi. Synttäripäivää vietettiin lähinnä altaassa pulikoiden ja syöden. Kyllä elämä on yksivuotiaan kanssa helppoa. Stephenkin alkoi ihan yhtäkkiä nukkumaan lähes kokonaisia öitä! Herätyksiä oli 1-2 ja nekin nopeita imetyshetkiä. Toivottavasti sama trendi jatkuu…

Ubudista valuimme surffiparatiisiin, eli Cangguun Tugu hotelliin. Mun lemppariin ja loman huipennukseen, josta seuraavassa kirjoituksessa lisää ;)