Elämän paluu

Poikkeustila mun pääsykoestressien, Paulin ylipitkien lomien ja mun oleilun äidin ja papin hoivissa on päättynyt ja elämä palaa normaaliksi. Paulilla on tänään ensimmäinen työpäivä viiden päivän loman jälkeen, jota edelsi mun viikon hengailu (hullu opiskelu!) maalla. Aamulla kaikki tuntui erilaiselta.

Heräsin siihen kun Stephen pissas mun tukkaan. Vaippa siis oli vuotanut yli ja klo 8.00 sain vaippiksen sisällöt päälleni. Naureskeltiin sitä juuri heränneen Stephenin kanssa sängyssä ja mentiin istuskelemaan suihkuun. Laitettiin munia ja hedelmiä aamupalaksi ja sitten ihmettelinkin jo, että mitäs nyt…

Mun aivot on totaalisen lomalla. Mun ei tarvitse enää ajatella niin yhtikäs mitään. Upea fiilis, mutta jotenkin kumman tyhjä. Kivalla tavalla tyhjä. Stephen nukkuu päikkäreitä ja eipäs tarvinnut kaivaa kirjoja esille! Sen sijaan huomasin, että meidän koti on aika kaaos ja siivosin makuuhuoneen. Totesin, etten jaksa sen enempää ja tulin kirjottelemaan. Niin vapauttavaa. Lounaan jälkeen voitais vaikka lähteä pitkälle kävelylle ja poiketaan katsomaan lehmiä.

Tuun tätä rataa hyvin pian hulluks ja turhautuneeks, mutta nollaan nyt vielä viikon. Sitten tarviin työpäaikan, kiitos.