Kymmenen kuukautta
Pikku-Rakas täytti muutama päivä sitten kokonaiset kymmenen kuukautta! Niin se aika vaan kuluu… Niisk!
Stephen on oppinut hurjasti kaikkea uutta! Poika liikkuu kovin vikkelästi ja kaikkialle olisi päästävä kiipeilemään. Ruoka maistuu taas vähän paremmin! Etenkin mandariinit, omenat, maissinaksut, yosa ja kaurapuuro on aika herkkuja. Melkeen päivittäin saan lapioitua pikkutyyppiin lautasellisen mun rakkaudella tekemää bataatti-kana-marjamössöä. Erävoitto!
Vauva on aika mötikkä edelleen. Pituutta en tiedä, mutta vaatekoko on 86/92. Painoa on noin 12kg. Makkarat ranteissa ja jaloissa on kyllä ehkäpä pikkuhiljaa kutistumaan päin. Tukka kasvaa osittain tosi kiharana! Niin sievää. Silmät on vauvasiniset.
Stephenin lemppariasioita maailmassa on vessanpytyn rummuttaminen, rotta, kaikki rapisevat paperit, postin tulo, iskän kanssa reihuminen, maissinaksut, kukkuu-leikit, kimeät äänet ja kirjojen lukeminen.
Nukkuminen on ehkä vähän parantunut. Tuntuu, että yhä useampana yönä saadaan välillä ihan kolmen tunnin unipätkiä! Nukuttaminen iltaisin on helppoa ku heinän teko. Kaikki kunnia Ewan unilampaalle. Meillä kesti pari päivää tajuta, että se määkijä on ripustettava Stephenin yläpuolelle, mutta sen keksimisen jälkeen… No voi sanoa, että me ollaan nykyään hyvin onnellisia kun ei tarvii ku viedä vauva sänkyyn, toivottaa hyvät yöt, lammas päälle ja moikka. Ollaan aika varmoja, että siin lelussa on joku taika. Tulihan se kuitenkin Harry Potter- maasta, eli vähintäänkin todennäköistä!
Toi öiden helpottuminen on parantanu elämää huomattavasti! Päivisin Stephen nukkuukin enää yhdet päikkärit. Unille mennään puolilta päivin ja parvekkeella viihdytäänkin sitten joskus jopa kolme tuntia. Elämä on melkoisen rutiiniorjentoitunutta. Homma pyörii syömisten, nukkumisen ja leikin ympärillä. Mun kohdalla eloa höystää toki myös opiskelut, kokkaamiset ja kotityöt.
Tää on kovin mukava ikä! Oon ihan varma, että Stephen on pari kertaa sanonut ”äiti” ja kerran jopa ihan todistajien läsnäollessa. Tuskin ruppana viel tietää, mitä se tarkottaa, mutta kerran tosiaan tarttui aika vaativasti mun lahkeeseen kiinni ja tokas ”äiti”. Mun vanhemmat oli kuulolla ja aika vakuuttuneita siitä, että niiden lapsenlapsi on vähintäänkin nero ;)