Lainakoira

Kyllä koira pitää talossa olla! Koti ei oo koti ilman koiraa. 

No meillä on nyt entisen koulukaverin koira pari viikkoa kylässä. Kodista tuli heti paljon enemmän koti kun paikalla on pieni piski. Lenkkeilykin on paljon mielekkäämpää koiran kanssa ja sitä tulee oikeesti lähdettyy ulos jopa kaatosateessa. Wohoo. Mulla on ihan omakin koira. Penni asuu mun vanhempien luona maalla. Se on henkeen ja vereen paimenkoira ja sen pitää saada urheilla ja työskennellä koko päivän tai muuten se syö ittensä seinän läpi. Ja mun vahempien toinen koira sattui kuolemaan just ennen ku muutin Pennin kanssa Englannista Suomeen, eli niillä oli yks kaveria kaipaava poloinen odottelemassa. Kumma kyllä, tytöistä tuli parhaat kaverit! 

Säiden kylmetessä mun vanhemmat pakkaa kamppeensa ja siirtyy kökkökelien ajaks Helsinkiin asumaan. Niiden uuteen, hienoon asuntoon koirat ei kuulemma pääse, eli me saadaan talveks kummatkin koirat meille asumaan. Oletan, että Pennikin pärjää kun se saa kuitenkin suurimman osan vuodesta juosta ja mekin asutaan koirapuistoa vastapäätä. Toinen koira on sellanen sohvaperuna, että se asuu tääl varmana ihan mielissään. Koirat kyllä tuo kotiin sitä jotain. Meillä on kaks ihanaa rottaa myös, mutta pojat ei ihan vaan aja samaa asiaa (sori siimahännät!).

Koira kerrostalossa toki vaatii omistajaltaan vähän enemmän ku koira maalla, jonka voi vaan päästää etuovesta ulos ja se tulee sitte ovelle rupsuttelemaan ku haluaa takasin sisään ja aina tietää, että koira saa tarpeeks liikuntaa ja stimulaatiota. Siks me ollaan tosi onnekkaita, että vaikka kaupungissa bunkataankin, meillä on silti melkeen puolet vuodesta kaks ihanaa koiraa ja sen lisäks me tiedetään, että hyvät ja edes siedettävät kuukaudet kummatkin saa mönkiä maalla sielunsa kyllyydestä <3