Oikeanlainen äiti?
Ikäloppu äiti? Teiniäiti? Opiskeleva äiti? Uraäiti? YH-äiti? Kotiäiti?
Pari viikkoa 22-vuotissynttärijuhlien jälkeen ihasteltiin sitä positiivista raskaustestiä. Hetki sitten täytin 23. Yllättävää kyllä, kukaan ei missään välissä uskaltanu kommentoida mun ikää millään tasolla – edes sivulauseessa. Muutama taivasteli, että johan tässä on maailmaa ehdittykin näkemään. Totta maar! Oli helpotus saada vauva. Pystyin vihdoinkin jäämään yhteen paikkaan ja tekemään long term-suunnitelmia.
Mä oon aina matkustellu ympäri maailmaa. Pienempänä vanhempien kanssa ja 15-vuotiaana lähdin ekan kerran ihan yksin reilaamaan ympäri Eteläistä-Eurooppaa. Vitsi se oli kivaa! Vähintään kerran vuodessa lähin yksin tai kavereiden kanssa matkaan. Vuonna 2009 pakattiin yhden parhaan ystävän kanssa rinkat ja lähettiin Espanjaan Camino de Santiagon pyhiinvaellukselle. Me oltiin diggailtu Paulo Coelhoa ja vaikka kumpikaan meistä ei ollu ikin edes lukenu tätä Pyhiinvaellus- kirjaa, kelattiin että se vois olla kiva matkakohde. Tästä rupeamasta pitää tehdä oma postaus, mutta ei jösses…
Samana vuonna muutin Londoniin ja biletin kaks vuotta putkeen. Yhtään liiottelematta tuli käytyä klubilla vähintään kahdesti viikossa ja pubissa oltiin melkeen poikkeuksetta päivittäin. Tää oli kans sellanen vaihe, etten ollu samassa maassa putkeen neljää viikkoa pidempää. Vierailin Suomessa usein, mutta väliin mahtu reissua kans Senegaliin, Ranskaan, Espanjaan, Saksaan yms.
Englanti-rupeaman jälkeen tulin kesäks Suomeen ja siit jatkoin sitten Mexicoon ja Etelä-Afrikkaan ja loppu onkin sitten historiaa haha. Kukaan täysissä sielunvoimissaan ei voi väittää, että multa jäi nuoruus väliin kun tulin äidiks. Tai no nuorena ja nuorena. Bilogisesti mun prime time loppuu jo parin vuoden päästä, mutta meiä kulttuurissa olis sosiaalisesti hyväksyttävää alkaa lisääntymään vasta yli kaksvitosena (ettei tosiaan jää se nuoruus elämättä).
Tajuun hyvin, että olis suotavaa olla ammatti tai työpaikka ennen raskautumista, mutta kyllä Suomessa pärjää ilmankin. Hommaa vaan mahdollisimman hyväpalkkaisen työn heti ku tietää raskaudesta, niin ei tarvii kitkutella enempää ku kenenkään muunkaan. Sitten se elämänkokemus. Ilmeisesti sitä olis oltava, jotta kelpaa vanhempana. Mistä sitä sitten tulee? Jengi opiskelee, menee töihin, menee naimisiin, hankkii vauvan. Tää on hyvin testattu kaava ja ilmeisesti toimii ku on niin suosittu, mutta ei se musta oikeuta tuomitsemaan niitä jotka huitelee siinä kaavan ulkopuolella. Kun alle kaksvitonen tulee raskaaks, kuulee heti kuinka muut jää itkemään tän tulevan äitylin menetettyä nuoruutta. WTF? Ok, jää ehkä parit baarireissut tekemättä (maksa kiittää) ja opintoihin saattaa tulla taukoa, mutta kyllä niistäkin vauvan kanssa selviää.
What I’m trying to say here is, että käsitteet niiku elämänkokemus on aika suhteellisia. Oikeeta ikää tulla äidiks ei ole. Toivottavaa olis toki, ettet budjaa enää oman äitylis nurkissa ja että sulla on partneri on board, mutta shit happens. Pitää muistaa, että suurin osa äideistä oikeesti yrittää parhaansa mitä siihen omaan vaaviin tulee. Ja propsit siitä!