Hyttysiä

Ihanat kaksi viikkoa takana! Mun äiti oli heppahommissa Islannissa, eli suuntasin Stephenin kanssa Vihtiin mun vanhempien kesäasunnolle pitämään papille seuraa. Oli ihan hiuppua. Syötiin hyvin ja vietettiin hurjan paljon aikaa pelloilla, järvessä ja metsässä. Stephen poimi itse metsämansikoita. Paulikin kävi meitä katsomassa, mutta joutui töiden takia olemaan muuten kaupungissa.

Kuvankaappaus 2014-7-18 kello 15.27.10.png

Viikonloppuna meille muuttaa vihdoinkin pieni bengalinkissa! Kyseinen rotu on ollut haaveissa jo vuosia ja nyt viimeinkin toive toteutuu. Laitan toki kuvia pikkukisusta jahka kotiudumme. JEE!!

Stephen on oppinut rakentamaan duploilla ja niillä tuleekin leikittyä suurin osa hereilläoloajasta. Edes hiekkalaatikko ei kiinnosta niin paljon kuin nuo mahtavan värikkäät duplot! Olen itse kovin mielissäni tästä kehitysaskeleesta, koska onhan nuo duplot aivan sairaan kivoja! Vihdoinkin päästään kunnolla leikkimään. ”Niin tää setä menee nyt tänne bussiin ja sitten poika tulee kyytiin ja pakataan laukku ja sitten lasketaan merirosvoliukumäestä.”

Yliopiston aloitusta odottelen into piukeena. Orientaatiohommelit alkaa jo kuukauden päästä. Sormet syyhyten opiskelen kurssikuvauksia ja suunnittelen hyvää lukkaria syksylle. Syyskuussa vietän ensimmäistä kertaa yön poissa Stephenin luota evoluutioseminaarissa. Paul on toki kotona, mutta kyllä sydäntä riipii jo nyt. Tiedän, että viikonloppu tulee sujumaan hyvin ja luultavimmin mulla on kamalampi ikävä kuin Stephenillä, mutta no… Stephen on ensi kuussa puolitoistavuotias (Woah!) ja jossain vaiheessa pitää oppia olemaan enemmän kun 8h erossa toisistamme. Tuntuu tavallaan aika väärältä, mutta mun on kuitenkin suoritettava kenttäkursseja yms, joihin kuuluu yöpymisiä. Ei siitä vaan mihinkään pääse. Ja ikävä kyllä en voi lykätä kuin ehkä niitä pisimpiä kenttäjaksoja vuodella tai kahdella, mutta sitten nekin on suoritettava. Pisin pakollinen on kuitenkin kolmen viikon rupeama, josta ajaa toki takaisin kotiin parissa tunnissa, eli ei me nyt kolmea viikkoa erossa olla, mutta silti! Äää.

Stephen ei vieläkään nuku öitään läpi, mutta herätyksiä on yössä yleensä vain muutama. Jos pikkuinen nukahtaa klo 21, ensimmäinen herätys on klo 01, toinen 04, kolmas 06 ja kuudelta otankin Stephenin joskus mun viereen nukkumaan vielä pariksi tunniksi. Jos en ota nuppista meidän sänkyyn, nukahtaa Stephen yleensä vielä tunniksi omaankin sänkyyn. Päiväunia nukutaan edelleen yhdet päivässä. Normaalisti noin klo 12.30-13.30. Meidän poika taitaa olla vertailussa aika vähäuninen, sillä käsittääkseni monet nukkuu tämän ikäisenä vielä kahdet päikkärit ja heräilee luultavasti öisin vähemmän?

Muutoin elämä on aika rauhallista. Suunnitelmissa on uusien rattaiden hankinta, sillä Stephen on kirjaimellisesti kasvanut ulos vanhoista Britax B-Smart 4:sista. Olen kuolannut Bugaboo Buffaloita. Niihin luulisi mahtuvan vielä pari vuotta? Onko kellään suositella muuta vastaavaa? Pitäisi olla kääntyvät etupyörät ja mahdollisuus matkustaa kasvot työntäjään päin!

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe

Kesä Helsingissä

Mä rakastan Helsinkiä! Tykkään asua kaupungissa, mutta luonto on mulle hurjan tärkeää ja uskon sen olevan myös lapselle hyväksi. Viikissä yhdistyvät mun mielestä kaupungin ja maaseudun parhaat puolet. Ensinnäkin meillä on hevosia alle kilometrin matkan päässä kotiovelta. Viikin lehmät ovat kesällä noin kahden kilometrin kävelymatkan päässä. Ulos mennessä ei tarvitse pukea kenkiä, sillä metsät, pellot ja puistot ovat heti kynnyksen takana. Oravat, kaniinit ja linnut ovat jokapäiväisen ihastelun kohde!

Kuvankaappaus 2014-7-6 kello 12.56.10.png

Kuvankaappaus 2014-7-6 kello 12.55.26.png

Ihmiset ovat pääasiassa korkeakoulutettuja perheellisiä tai opiskelijoita. Party animalsit tuntuvat asuvan jossain muualla, sillä itse vietän aikaa naapureiden kanssa lähinnä teekupposen äärellä tai koiria ulkoiluttaen. Eilen kaivelimme hiekkalaatikkoa seinänaapurin sokeutuneen jättiläisluppakorvakaniinin kanssa. Stephen oli tosi mielissään! Lapset on muutenkin otettu hienosti huomioon aluetta suunnitellessa (päiväkotipaikkoja tarvitaan tosin epätoivoisesti lisää!!!).

Kuvankaappaus 2014-7-6 kello 12.55.10.png

Kuvankaappaus 2014-7-6 kello 12.56.53.png

Alepa on kadun päädyssä, mutta viikottainen ruokatankkaus suoritetaan Prismassa, johon on myös alle kilometri kävelymatkaa. Prismasta saa aika lailla kaikkea, sillä samasta kompleksista löytyy apteekki, optikko, kampaaja, eläinkauppa, kultaseppä yms. Stockmannille ehtii ruuhkista riippuen alle kolmessa vartissa. Metrolla Kaisaniemeen menee puoli tuntia. Viikonloppuna tulin yöbussilla Rautatientorilta kotiin ja Moves-applikaation mukaan reissuun meni 20 min.

Eikä tässä vielä kaikki! Me asutaan HY:n Viikin normaalikoulun oppilaaksiottoaluella, eli mikäli kaikki sujuu suunnitellusti, pääsee Stephen sitten joskus tuohon lähikouluun. Nyt kun tuo päiväkotiasia vielä järjestyisi…

Mitä kotiin tulee, meillä kävi kyllä uskomaton tuuri! Mielelläni asuisin tässä lopun ikäni, mutta nyt yliopiston hyväksymispapereiden myötä voidaan sanoa että tää on meidän pesäkolo ainakin seuraavat kuusi vuotta.

Kuvankaappaus 2014-7-6 kello 12.55.43.png

Kuvankaappaus 2014-7-6 kello 12.53.11.png

 

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe