Lily

Loxodon

emerituuli

Matkalla

Oli taas aika käydä Englannissa tapaamassa Paulin perhettä. Matkustelu 1v 4kk-ikäisen kanssa on huomattavasti helpompaa kuin vuoden ikäisen kanssa! Lennot sujuivat paremmin, vaikka paluulento saapuikin Helsinkiin vasta puolilta öin. Stepheniä itketti laskeutumisvaiheessa aika paljon, mutta onneksi raukka nukahti pian. Muuten lentokentällä oleilu yms sujui kuin vanhalta tekijältä!

Kuvankaappaus 2014-6-24 kello 13.34.14.png

Kuvankaappaus 2014-6-24 kello 13.34.48.png

Englannissa säät suosivat! Lemmintä oli yli 25C ja aurinko paistoi. Stephen pääsi juoksentelemaan vaippasiltaan. Shoppailuretket kylän keskustaan menivät hienosti leivoksia maistellen. 

Sukulaispaljous ei aina miellyttänyt (mua ja Stepheniä kumpaakaan!). Paulin äidin puoleinen suku on melkoisen konservatiivista porukkaa. Stephenin isomummi on mässäillyt itsensä lähes parisataakiloiseksi ja diabeteksestä huolimatta mutustelee kakkuja (kyllä, kokonaisia kakkuja). Mummeli on niin ryytynyt, että matka autolta sohvalle vaatii kolme ihmistä tukemaan ja kiskomaan ovesta sisälle ja sitten ruova kehtaa arvostella Paulin nuorta serkkutyttöä, joka oli lihonnut ehkä viisi kiloa viimenäkemästä. Tyttö itki. Huoh. Paulin isän suku onkin sitten onneksi ihan eri maata!

Kuvankaappaus 2014-6-24 kello 13.34.35.png

Kuvankaappaus 2014-6-24 kello 13.35.01.png

Viikonloppu oli myös jännittävä Paulin veljelle, joka esitteli ensikertaa suvulle miesystävänsä. Paulin veli ja kumppani olivatkin meillä kylässä muutama kuukausi takaperin ja kummatkin ovat aivan ihania setiä Stephenille. Luonnollisesti Paulin äidin puoleinen suku suhtautui melko kurjasti, mutta onneksi miehet ovat todella älykkäitä ja ”come back”it olivat loistavaa viihdettä!

Paul vietti yhden yön vanhan ystävänsä polttareissa läheisessä kaupungissa. Paul oli ensimmäistä kertaa elämässään ”discossa”. Nauroin katketakseni kun rakas esitteli edellisillan tanssiliikkeensä. Naiset eivät kuulemma olleet parveilleet ympärillä. Wonder why.

Kuvankaappaus 2014-6-24 kello 13.35.14.png

Viimeisenä päivänä Stephen jäi hetkeksi isovanhemmille ja iso-isomummille hoitoon kun käveltiin Paulin kanssa kylän pubiin aamiaiselle. Lautasella oli sydänkohtaus sipulirenkaiden ja friteerattujen möykkyjen muodossa, mutta nautin jokaisesta suupalasta!

Kaikenkaikkiaan onnistunut matka anoppilaan!

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe Matkat
emerituuli

No Cry – unikoulu

Meidän kasvatusfilosofiaa leimaa ajatus, että mitään ei tehdä ennen kuin lapsi on siihen valmis. Meidän kummankin toiveissa oli, että ennen pitkää Stephen nukkuisi omassa huoneessa, omassa sängyssä ja ihan itse. Silloin tällöin tilannetta tunnusteltiin, mutta kulta ei selkeästi ollut vielä valmis, joten asian annettiin olla.

Harjoittelu aloitettiin päiväunilla, jotka aikaisemmin oli aina nukuttu parvekkeella vaunuissa. Päikkärit omassa huoneessa sujuivat ensimmäisestä kerrasta alkaen ihan kuin ei mitään. Yöunet nukuttiin kuitenkin perhepedissä.

Ensimmäinen kokonainen yö omassa sängyssä oli ehdoton menestys. Itkua ei ollut. Stepheniä selkeästi hiukan hämmästytti tilanne ja nukkui paikoin rauhattomasti, mutta jo toinen yö meni paremmin kuin suurin osa öistä perhepedissä. Herätyksiä oli kaksi. Ensimmäinen klo 1 ja toinen klo 3. Kummatkin herätykset kestivät alle 5min. Aivan loistavaa! Aamulla rakas heräsi melkoisen normaaliin aikaan, eli klo 7.30. Jippii!

Kolmantena yönä ensimmäinen herätys oli vuorokauden vaihteessa ja seuraava vasta klo 6.30! Stepheniä selkeästi väsytti ja pikkuinen menikin vielä tunniksi nukkumaan herätäkseen taas tuttuun tapaan klo 7.30 aamulla.

Kuvankaappaus 2014-6-12 kello 16.20.22.png

Ehkä kolmen yön perusteella ei pitäisi vielä juhlia, mutta kyllä minä silti juhlin! En näe mitään syytä miksi kaikki menisi nyt plörinäksi kun unet ovat tosiaan järjestään sujuneet melko hyvin (2-4 herätyksellä) jo monta kuukautta.

Tämä järjestely toimii täysin itkuhälyttimen ansiosta. Meidän kodissa on aika uskomaton äänieristys, eli Stephenin herääminen ei kuulu meidän makuuhuoneeseen ennen kuin raukka itkee ihan tosissaan. Itkuhälytin on niin herkkä, että olen ehtinyt lastenhuoneeseen jo ennen kuin Stephen edes ehtii silmiään avaamaan. Vähän silityksiä ja pinniksen hytkyttämistä ja poika on taas tukevasti höyhensaarilla. Mission completed! 

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe