Ubudista matka jatkui kohti Canggua, joka on vissiin erityisen tunnettu alue surffileijonien keskuudessa. Stephen on vähän nuori lautailemaan, eli meille ei tästä ekstrasta ollut hirveästi iloa, mutta olihan ne aallot hienot! 

Majoituksesta vastasi Hotel Tugu. Hotelli oli kaunis ku mikä. Omistaja on tunnettu antiikkirohmu ja ne kyllä näkyi. Koko alue oli ihanan boheemi. Hotellin ja rannan välillä oli nurmikkokaistale, eikä beachiä hirveästi markkinoitu… Paikan iso miinus oli nimittäin mekoisen törkyinen ranta, jonne ei olisi tullut mieleenkään viedä lasta. Törky ei ollut turismin aiheuttamaa, vaan kulkukoirien ja paikalliset dumppasivat jätteitään johonkin lähistölle. Ei nami.

No takaisin hotellille. Huoneissa oli takapihat ja pihalla uima-allas. Allas ei ollut kummoinen ja vähän kylmä, mutta itse huone oli upea… Tai siis katsokaa tätä kylpyhuonetta!! Tuolla tuli vietettyä tovi jos toinenkin.

Erään sivupöydän alle oli isketty suitsukeastia johon ensitöikseen Stephen-parka iski sormensa. En oo eläissäni pelästynyt niin paljon! Palovamma kattoi etu- ja keskisormen päällispuolen. Oltiin Paulin kanssa aivan kauhuissamme, sillä vamma näytti aluksi aivan hirveältä ja Stephen tietenkin itki kamalasti. Paul uitti haavaa kylmässä vedessä ja lähdin itse hakemaan apua. Haavoihin hiplattiin tuoreita aloe vera-kasveja, jotka tekivät ihmeitä. Olimme varmoja, että loppuloma on nyt pilalla ja pian joudutaan lähtemään sairaalaan ihonsiirtoon, antibioottitippaan ja mitälie. No Stephen sai unen päästä kiinni, nukkui parin tunnin päiväunet ja heräsi tyytyväisenä. Haavoja hoidettiin loppuloma antibioottirasvalla, vaseliinilla ja aloe veralla. Uimista piti rajoittaa, mikä oli toki sääli. Nyt haaverista on noin viikko ja muistona enää muutama pieni rupi. Huh. Multa meni kyllä muutamat yöunet palaneita sormia ajatellessa.

Hotellialue oli tosiaan hieno, mutta ei mitään verrattuna hotellin keittiöön. Ruokalista oli todella laaja ja olisin mielelläni jäänyt vielä viikoksi maistelemaan herkkuja! Viimeisellä lounaalla söin myös elämäni parhaan suklaakakun. Sulaa suklaata sisällä, vaniljajätskiä, kastiketta jne. Jos joku muuten tietää miten tehdään näitä sisältä sulia suklaaleivoksia, niin reseptiä mulle, kiitos!

Hotellin Spa oli todella erkoinen. Perinteisten hoitojen lisäksi tarjottiin erilaisia meditaatioita yms. Pysyttelin itse ihan niissä turvallisissa aromaterapioissa, mutta kokeilinpas erästä hiusnaamiota, joka sisälsi käsittääkseni avocadoa ja muita hedelmiä ja öljyjä, joka teki tukasta niin ihanan, ettei tosikaan. Mielestäni vaikutus ei ole vieläkään lakannut, vaan hiukset tuntuvat edelleen ihanan sileiltä ja pehmeiltä, vaikka pesuja on takana jo varmaan viisi.

Kotimatka ystävänpäivänä alkoi haikein mielin. Balille olisi hyvin voinut jäädä. Etenkin nautin melkein täysistä yöunista. Jostain syystä Stephen nukkui poikkeuksetta uskomattoman hyvin heräten 1-2 kertaa yössä tissille. En voinut käsittää onneani. Balin lentokentällä tuli hengailtua melkoisen pitkään, sillä lento Singaporeen oli sääolojen takia myöhässä. Ehdimme kuitenkin vielä jatkolennolle Helsinkiin. Tähän suuntaan matkustaminen sujui yllättävän kivuttomasti. Stephen nukkui suurimman osan matkasta ja Balilta ostetut uudet lelut jaksoivat viihdyttää loppumatkan. Viimeiset kolme tuntia tosin matelivat… Niin ja Finnairin ruoka oli lähes syömäkelvotonta! Taso on yhtiöllä kyllä laskenut uskomattoman paljon. Myös cabin crew oli pullollaan töykeää ja epäystävällistä väkeä.”Viihde” rajoittui muutamaan vanhaan elokuvaan, joita sai tihrustaa huonolaatuiselta ja pieneltä näytöltä. Ehkä kyseessä oli vain parhaat aikansa nähnyt lentokone…

No kotiin selvittiin kuitenkin ilman isompia haavereita. Olin myös varautunut paluumasennukseen varaamalla kaappiin suklaata ja viiniä. Puhtaat lakanat ja siisti koti nostattivat myös mielialaa. Loma oli aivan taivaallinen ja olisi saanut jatkua mielellään vielä vaikka muutaman viikon. Arki on kuitenkin lähtenyt hyvin käyntiin, vaikkakin Stephen heräilee taas 5-10 kertaa yössä.