Laiskuus on vaivannut nyt jo hyvän aikaa. Syytän leppoisaa joulua, jonka vietimme mun äidin ja papin luona maalla. Oli ihanaa! Nukuin neljän tunnin päikkäreitä kun Stephen nautti mun vanhempien ja siskojen huomiosta. Ha! Itse joulujuhlakin oli ihana! Päätettiin tänä vuonna poiketa perinteiseltä kinkku-linjlata ja pöydästä löytyi blinejä kalatäytteillä, poroa, valkosipuliperunalaatikkoa, paahdettuja vihanneksia, luumuvanukasta yms. Oli mukavaa vaihtelua. Kyllä me muutamat piparitkin väännettiin ja torttuja tuli myös syötyä, muttei ähkyyn saakka. Suklaakonvehdit vähän aiheutti sitä joulupöhöä, mutta missään vaiheessa ei ollut ähkyä. Jes!

Tunnelmakin pysyi pääosin hyvänä! Yksi riita pääsi syntymään äidin ja toisen pikkusiskon välille (koskien jouluvalmisteluja), mutta muuten kaikki sujui sulassa sovussa. 

Papi vähän liiotteli tänä vuonna kuusen kanssa! Se on aivan valtava! Mutta niin kaunis. Stephen tykkäsi valoista ja muista koristeista. Lahjojen päälle pikkuinen ei vielä oikein ymmärtänyt, mutta puuvillarähmä oli aivan superhitti. Sitä kulta levitteli autuaasti ympäri taloa muikea ilme kasvoillaan.

Kotiin tultiin tapsana ja himpessä on tullu pääosin koomattua. Eilen mä ja S yhdistettiin voimamme ja suunnattiin Kallioon räkälään olusille. Olin kotona ennen puoltayötä, mutta fiilis oli ku olis bilettäny klubilla viiteen saakka aamulla. Oli kiva kuulla, että Stephen oli saanu hyvin nukuttua vaikka Paul poikkeuksellisesti olikin hoitanut kaikki iltatoimet itsekseen. 

Sellasta meillä. Tänään on suunnattava Prismaan, vaikka mikä olisi.