Mulla on helppo vauva. Pikkukulta on 4kk vanha nyt ja edelleen kelailen jatkuvasti, että milloin tästä hommasta oli tarkoitus tulla kuluttavaa. Raskausaikana kuulin juttuja kuinka vauvan kanssa on niiiiiin rankkaa ja sitä muuttuu vähintäänkin zombieksi. 

Mä asennoiduin silleest, että seuraavan vuoden oon sitte ku suoraa Walking Deadista kuorrutettuna kakalla ja oksennuksella, jumissa himassa, katkeroitumassa sohvan pohjalla, toivomassa että vauva kasvaa nopeesti, rukoilemassa kuuroutumista. Olinki sitte ilosesti yllättyny, ettei se nyt ihan niin kuitenkaan mene! Nukuin raskausaikana niin huonosti, että vaikka Stephen kukkuu välillä öisin, niin saan silti paremmat unet ku ikinä paksuna. Pieni rakas on ilonen kunhan saa olla sylkyssä, eli varustettuna kantorepulla pystyn hommailemaan aika lailla kaikkea. Ulkona on kivaa käydä kävelyillä ja kirppanajumpat ja vauvauinnit on ihan kelpoja harrastuksia.

Ekoina viikkoina sitä oli toki vähän vankina siel sohvan pohjalla imetyshommissa, mutta mies oli kotona, niin eihän siitä muualle ku pissalle ja suihkuun tarvinnu edes lähteä ku sipsit syötettiin suoraan kädestä ja ehdinpäs samalla kattoa lempparisarjoja. Siitä ne imetysvälit lähti sitte kans nopeasti harvenemaan, niin ei kehdannu enää vaa retkottaa punkassa vauvan kanssa haha.

Olin varautunu siihen, että juoksemiset, ratsastamiset ja leffakäynnit harvenee vauvan tulon myötä, mutta yllättävästi kaikkiin kivoihin ”ihan omiin” juttuihinkin löytyy aikaa. Mun sisko on niin hyvä Stephenin kanssa, että ne kaks jättää hyvillä mielin naursekelemaan keskenään pariks tunniks silloin tällöin, niin me päästään Paulin kanssa ihan treffeille. Että sellasta.

Eli jos satut olemaan raskaana tai mietit raskautumista, niin ällös pelkää! Toki sitä ihan vaavissa ihan kiinni (etenki jos imettää), mutta maitoa voi aina pumpata ja haluaa pariksi tunniksi johonkin ja mikäs sen parempaa kun olla kiinni omassa lapsessaan? Ei niin mikään. <3