Paras vuosi ikinä!

Kulunut vuosi on ollut paras sitten vuoden 1996-1997. Tuolloin viimeksi muistan ajatelleeni, että wautsi miten kiva vuosi takana. Onhan tässä ollut hyviä aikoja välissäkin, mutta joka vuosi on ollut myös jotain ikäviä asioita varjostamassa onnea. Tälle voudelle ainoa kritiikki on, että olisi ollut kivaa nukkua enemmän, mutta hei…

Vuosi 2013 alkoi jännittävissä merkeissä; päästiin viimeinkin Paulin kanssa muuttamaan omaan kotiin Viikkiin. Kämppä oli kaikkea mitä oltiin toivottu ja enemmänkin. Oli kylmää ja lumista, mutta me askarreltiin kodin parissa ja ravattiin Ikeassa tiuhaan tahtiin. Tammikuussa meille muutti rottaveljekset Ralf ja Bert. Pojat teki kodista kodin. Söin paljon, ravasin neuvolassa ja tutustuttiin meidän uusiin huudeihin. 18. tammikuuta mentiin naimisiin käräjäoikeudessa. Hääpukuna mulla oli Puman verkkarit kun kaikki muu kiristi niin vietävästi. Pelasin ihan liikaa Skyrimiä ja söin suklaata.

Helmikuun eka viikko meni edelleen Skyrimin ja suklaan parissa ja sitten 8. päivä syntyi Stephen. JES! Tästä seurasi vauvahalipusikuukaudet. Röhnötin sohvalla Stephenin kanssa, imetin hullun lailla, söin aika paljon pakastepizzaa ja katoin Netflixiä. Roskat vietiin ehkä kerran viikossa. Imuriin en usko tarttuneeni kertaakaan. Mutta muistelen noita ensimmäisiä kuukausia todella lämmöllä, vaikka kämppä olikin kuin pommin jäljiltä. Näin kului siis helmikuu ja maaliskuu.

Huhtikuun alussa Paul aloitti työt Korkeasaaressa. Ai että mä olin (ja olen edelleen) ylpeä! Paul oli toki myös tosi mielissään kun pääs ihan töihin, töihin. Stephen oli jo melkein parikuinen, että mäkään en ollut niin huolissani siitä miten me selvitään kaksisteen. Huhtikuussa ryhdistäydyin taas ja aloin käymään vauvajumpassa ja kävelyillä. Säät oli sen verran siedettävät, että vaunuilu tuli ajankohtaisiksi ja välillä pyrähdettiin Stockmannilla. Huhtikuussa taidettiin myös aloittaa vauvauinti.

Toukokuussa aloitin tämän blogin kirjoittamisen! Todella hyvä päätös. Tänne on ollut ihanaa purkaa tuntoja ja jakaa hyviä hetkiä. Vertaistuki meidän uniongelmien kanssa on myös ollut korvaamatonta. Toukokuussa täytin 23-vuotta. Sain lahjaksi todella stydin käsiporan. Juoksuharrastus alkoi taas kunnolla maistumaan.

Kesä oli ihana! Matkustin Stephenin kanssa Englantiin tapaamaan iso-isovanhempia ja muita sukulaisia. Käytiin paljon ulkona ja keskustassa. Tapasin kavereitakin vähän useammin kun Paul tunsi itsensä varmemmaksi vauvan kanssa. Syötiin hyvin ja nautittiin elämästä, vaikka Paul tekikin paljon töitä. Nukkumisongelmat tosiaan vähän varjostivat hyviä fiiliksiä.

Syksy saapui onneksi mukavan leutona. Paul vietti lähes kuukauden Afrikassa. Mä yritin Stephenin kanssa unikoulua, mutta eihän siitä mitään tullut. Väsy painoi aika raskaana, mutta vauva oppi koko ajan kaikkea uutta jännää. Harrastettiin uintia, jumppaa ja muskaria. Kävin ite myös kerran viikossa joogaamassa. Nää ihanat aktiviteetit viikottaisen sushilounaan ja shoppailukierroksen oheella piti inkkarit kanootissa ja niitä hyviä hetkiä löytyi väsymyksen seasta melko helposti.

Vaikka sää muuta väittääkin, lasken marraskuun nyt kuitenkin talveksi. Stephen oppi konttaamaan kunnolla ja steppailemaan tukea vasten. Myös leikistä tuli itsenäisempää, mikä antoi mulle aikaa tehdä vaikka kasvonaamion. Ha! Päivärytmikin alkoi pikkuhiljaa selkiämään päikkäreiden osalta. Ruokien syöminen onnistui paremmin ja niitä siedettäviä öitä alkoi tulemaan entistä useammin.

Joulukuu on sujunut seesteisesti. Stephen tekee suun täydeltä hampaita, mikä on tehnyt pikkuisesta välillä vähän kiukkuisen ja öistä levottomampia. Silti huomaan öissä selkeää parantumista. Stephen on todella liikkuvainen ja aktiivinen. Vierastaminen on vähäistä. Välillä rakas sanoo ”äiti”. Joulu oli ihana ja vieläkin mennään melkoisen lokoisissa tunnelmissa.

Seuraavaa vuotta odotan innolla! Tammikuussa lähdetään Balille, mikä jälkeen alkaa intensiivinen valmennuskurssijakso helmikuusta toukokuuhun saakka. On kivaa päästä muutamana iltana viikossa ihmisten ilmoille ihan yksin! Pääsykokeiden jälkeen ajattelin tehdä töitä 1-2 iltaa viikossa kesän ajan. Suunnitelmissa ovat myös matkat Englantiin ja Espanjaan. Syksyllä ilmottaudun taas avoimeen yliopistoon suorittelemaan muutamia pakollisia opintoja pois alta, eli ohjelmaa on taas parina iltana viikossa. Joulu vietetään vuorostaan Fleetissä Paulin vanhempien luona. Kiva vuosi taas edessä!