Pottahommat

Harva asia on koetellut kärsivällisyyttä kuten 2,5-vuotiaan opettaminen vaipattomaan elämään. Huh! Projektihan siis alkoi toukokuun ekalla viikolla. Olin varma, että toukokuun lopulla homma olisi taputeltu. Ei ollut!

Meni noin viikko ennen kuin ensimmäinenkään pissa osui pottaan. Hätä tuli melko tarkkaan aina 2min sen jälkeen kun noustiin potalta. Toisinaan potalla istuttiin lähes tunti putkeen ja sitten pissattiin lattialle. Woop. Otin toukokuun lopulla käyttöön lahjomisen – pissa pottaan ja palkinnoksi pastilli. Toimi! Pissoja tuli tiristeltyä pottaan noin 50 päivässä herkkujen toivossa. Mutta ainakin homman idea valkeni. Päikkärit vaipatta onnistuivat ja vahinkoja sattui enää muutama päivässä.

Pikkuveljen syntymän jälkeen ainutkaan tuotos ei osunut pottaan pariin päivään. Päiväkoti alkaa noin kahden viikon päästä, joten todettiin Paulin kanssa että vaipoista luovutaan nyt ihan kokonaan ja isyysloman pääagenda on Stephenin kuivaksi opettaminen. Nyt on takana kaksi vaipatonta yötä (sänky on pysynyt kuivana) ja kahteen päivään on sattunut vain yksi vahinko. JES! Pakkasin nyt viimeisetkin vapat pois odottamaan Aaronia ja toivotaan nyt kovasti, että vessahommat sujuvat sitten päiväkodissakin. 

En kyllä koskaan arvannut, että kuivaksi opettelu voi olla näin pitkällinen prosessi. Netissä kun törmää vain näihin ”taapero kuivaksi kolmessa päivässä”- ohjeisiin (joita muuten myös kokeiltiin!). Jotain tehtiin ihan varmasti todella väärin, mutta jospa tämä nyt kuitenkin tästä… Ainakin tiedetään Aaronin kanssa aloittaa harjoittelut hyvissä ajoin!