Seksiä vauvaperheessä
Tää saattaa olla too much information- kirjoitus, mutta seksi on tärkeä asia ja mun mielestä siitä on hyvä puhua!
Tilanne ennen Stepheniä oli sellanen, että me viihdyttiin lakanoiden välissä (tai missä vaan nyt mahtui olemaan) kerran tai kaksi päivässä. Raskauden aikana jouduttiin joksku aikaa selibaattiin ja loppuraskaudesta olin niin valas, että se vei vähän intohimoja.
Stephenin syntymän jälkeen palattiin hommiin vissiin kuukauden tauon jälkeen. Olihan se ihan jees, mutta mulla oli vähän itsetunto-ongelmia ryytyneen kropan kanssa ja kyllähän se vähän vie kicksejä kun tietää vauvan heräävän mikä sekunti tahansa. Silti meillä oli pyhä sopimus harrastaa coitusta vähintään kahdesti viikossa. Välillä jopa toi kaks yhdyntää viikkoon tuntui vähän pakkopullalta, mutta ne teki silti hyvää meidän suhteelle! Ongelmanahan oli, että Stephen nukkui mun kanssa ja Paul nukkui vierashuoneessa. Joo, toki voi sitä seksiä harrastaa muuallakin kun sängyssä, mutta vauvarumban keskellä ei vaan jotenkin inspiroi panna menemään likaisten tiskien tai leikkimaton päällä. Eli mun piti ensin odottaa joskus jopa tunteja, että pääsin irrottautumaan vauvasta ja sitten hipsiä toiseen huoneeseen suorittamaan aviollisia velvollisuuksia. Romanttista. Aktin jälkeen hipsin takaisin vauvan viereen. Superromanttista! En tiedä miten muut saa perhepetisysteemin toimimaan ilman että seksielämä kärsii, mutta meillä se ei toiminu! Kaks kertaa viikossa ei vaan oo tarpeeks!
Tässä vähän tunnelmia Afrikasta
No nyt Stephen menee päikkäreille samoihin aikoihin ku Paul tulee töistä kotiin. Vauva parvekkeelle itkuhälyttimen kanssa ja mehän pistetään menemään! Ja nyt kun viiiihdoinkin voidaan nukkua Paulin kanssa samassa sängyssä, on mahdollista ottaa illalla vielä ihan hiljaa uusiks ettei pinniksessä nukkuva pikkukäppänä herää 😀 Eli joo, meillä seksielämä oli vähän pystyynkuollutta, epäromanttista ja jopa tylsää noin kahdeksan kuukautta, mutta nyt homma alkaa taas normalisoitumaan. Jes jes jes! Tärkeetä oli myös puhua asiasta niiden huonojen kuukausien aikana. Naurettiin sille kuinka säälittävää meidän avioelämä on, mutta ei luovutettu!
Ei me missään avioeron partaalla olla oltu, mutta parisuhteesta kyllä selkeesti pikkuhiljaa hiipui sellanen spontaani läheisyys. Se tekee paljon kun on iltaisin pieni heti olla ihan vaan kaksisteen ja mäkään en ole niin väsynyt. Me usein puhuttiin meidän laimeasta seksielämästä ja siitä että muutenkin ollaan vähän tylyjä ja ärtyneitä ja näiden asioiden tiedostaminen oli toki hyväksi, mutta kumpikaan ei tiennyt miten asian saisi korjattua. Puhuminen oli yks askel, mutta kummallakaan ei vaan ollu energiaa tai osaamista lähteä viemään asiaa eteenpäin. Nyt meillä on aikaa toisillemme joka päivä ja usein jopa tunteja!! Se, että seksille on taas aikaa ja jaksamista päivittäin, korjas kaikki muutkin ”ongelmat”. Ollaan kummatkin taas rennompia ja jaksetaan nauraa jopa sille väsymykselle. Pointti on, että vauvavuosi voi olla kuluttavaa parisuhteelle, mutta kyllä ne asiat siitä taas paranee kunhan jaksaa yrittää! Seksiä ei pidä unohtaa edes vaipparumban keskellä. Ei, vaikka se olis vähän pakkopullaa. Uskoisin, että kynnys saattaa seksielämä normaaliksi pitkän tauon jälkeen kasvaa aina vain ja asiat menee enemmän solmuun. En muistele kaiholla kahta seksikertaa viikossa, jotka usein keskeytyi kiukkuisen vauvan kutsuun, mutta oon tosi tyytyväinen, että me yritettiin ja päästään nyt sitten nauttimaan ”työn” hedelmistä ;)