Suhteellisen kiusattu

Kiusaaminen on nyt taas ollut kovasti tapetilla – hyvä niin! Jokaisella on oikeus elää elämäänsä ilman pelkoa väkivallasta (oli se sitten henkistä tai fyysistä). Olen kerran jossain kommentissani kertonut kerran kiusanneeni. Olin pieni, ehkä 10-vuotias. Luulin juttua leikiksi kunnes najailun kohde rupesi itkemään. Olin järkyttynyt. Tilanne selvitettiin heti. Kaikki pyysivät anteeksi ja käyn samaisen tytön kanssa vielä tänäkin päivänä (15 vuotta myöhemmin!) kaljalla. 

Mut on sidottu kaulasta hyppynarulla lyhtypylvääseen ja jätetty siihen kunnes joku opettaja tuli vapauttamaan. Mun kurkun ympärille on sidottu naru, se on vedetty oven alta ja kuristettu. Mun siskoa heitettiin lumipallolla, kävin pallon heittäjään käsiks ja mut piestiin puolitajuttomaksi. Aknen iskiessä sain kuunnella pizzaface-huutelua, ruttovaroituksia yms. Menkat alkoi ensimmäisenä meidän luokalta, joten siitäkin revittiin huumoria. Ylä-asteella olin se ulkomaalainen jne.

En silti koskaan kokenut joutuneeni kiusaamisen kohteeksi. Tarinalla on aina kaksi puolta. Ärsytin näitä poikia kunnes ne sai ylivoiman ja nosti lyhtypylvääseen. Käyn näidenkin poikien kanssa edelleen kaljalla. Samoin sen kanssa, joka kuristi oven alta. Lähetin hääonnittelut sille, joka heitti siskoa lumipallolla. Pizzaface-tyypin kanssa olen surkutellut sen nykyistä Roacuttan-kuuria (payback is a bitch ;). Kuukautisista huudelleele tyypille sanoin jo silloin, että sanakin vielä ja tungen käytetyn tamppoonin alas sen kurkusta. Kukaan ei huudellut menkoista sen jälkeen. Ylä-asteella annoin kavereiden kopioida pari saksan esseetä ja äkkiä mun ulkomaalaisuudesta tuli ihan cooli juttu.

En oo katkera kenellekään näistä ihmisistä. Näistä jokainen on nykyään kaveri tai ainakin tuttu, jota moikkaisin mielelläni kaupungilla. Ihmettelen vielä tänäkin päivänä, etten joutunut ”oikeasti” kiusatuksi, sillä syitä olisi kyllä riittänyt! Tai siis en nyt tarkoita, että kiusaaminen olisi kiusatun syy, mutta tietyt piirteet tuntuu houkuttelevan ikävää kommentointia.

Stephenille haluan muistaa antaa yhden neuvon, joka kiteyttää mun ”selviytymisstrategian”. 

”Never forget what you are, for surely the world will not. Make it your strength. Then it can never be your weakness. Armor yourself in it, and it will never be used to hurt you.” – Tyrion Lannister Toinen ehdottoman tärkeä juttu on muistaa nauraa itsellensä myös. Onhan se rutto-akne ihan hirveän näköistä, vaikka kuinka läträis meikkivoiteilla ja peitepuikoilla. Ehdotin itseäni rupikonnan rooliin koulun näytelmässä kun teatteri”maski” löytyy jo ihan omasta takaa. Mutta Stephenille hommaisin kyllä suosiolla sen Roacuttan – kuurin.