Suihkussa jos kävis…

Lapsen saaminen on noin yleisesti parantanu mun elämänlaatua ihan hurjasti. Nukkuminen olis siis tosi jees, mutta muuten… No toinen juttu on, että mä oon sellanen epäekologinen puolen tunnin kuumien suihkujen ystävä. Istuskelen suihkun lattialla ja läädin itteeni ihania suihkusaippuoita, vartalokuorintoja ja rupsuttelen sisään kasvaneita karvoja reisistä samalla ku annan hiusnaamion vaikuttaa. Ah. Sellaset viiden minsan pikasuihkut on ihan horroria! Tykkään tulla pois suihkusta vasta ku oon henkisesti siihen valmis (sormet ja varpaat siis kurtussa ja ihoa polttelee). Jos mulla on vaan se viis minsaa, niin en käy suihkussa. Tulos on sitten se, etten oo pessy tukkaani viikkoon. Eilen Paul hienovaraisesti ehdotti, että hän leikkisi mielellään Stephenin kanssa ihan kahdestaan, jos haluaisin vaikka tehdä jotain… Tajusin sitten silloin, että viimeksi peseydyin edellisenä viikonloppuna. Hui! Harrastuksetkin on alkuviikosta ja tukka on aina nutturalla, niin eipäs sitä huomaa… Kunnes tukan siis avaa. 

Jep jep. Meillä on tääl himpes vähän ehkä häilyvä suhtautuminen suihkuihin yms luksukseen. Paulkin on koko aikuisikänsä asunu Afrikassa ja siel vesi oli useemmin poikki ku toiminnassa. Lisäks työ oli tosi likasta! Oltiin me aika karmeen näkösiä (ja hajusia!), mutta jotain aika vapauttavaa siin oli silti… Anyways Paul on sopeutunu hyvin siihen, että se ajaa partansa ja käy suihkussa melkeen joka päivä. Nyt mulla vaan tuntuu aina olevan jotain tärkeempää tekemistä. Uudenvuodenlupaus on sitte, että käyn suihkussa ainakin kahdesti viikossa. Ja onneks mulla alkaa olee helmikuusta alkaen myös suht säänöllisiä opiskelujuttuja parina iltana viikossa, niin tuleepa taas vähän panostettua ulkonäköön 😀