Syntinen lihansyöjä

Meillä syödään lihaa tai kalaa ja maitotuotteita joka ikinen päivä. Monia tää vähän ihmetyttää. Paul on kuitenkin omistanut elämänsä elukoiden hyysäämiselle ja mua eläinrakkaampaa saa myös hakea.

Kun asuttiin vielä Afrikassa, ei lihaa ollut saatavilla edes joka kuukausi. Syötiin sitten sitä papumössöä ja hedelmiä. Hedelmät on tosi nameja meidän kummankin mielestä, mutta ne ei pidä tiellä kovin tehokkaasti. Se päivän pääateria meni jotenkuten alas, mutta esimerkiksi Paul jätti aika usein kokonaan syömättä. Ja se näkyi.

Me ollaan puhuttu miten meidän pitäisi keskiä jotain kasviperäisiä ruoka-aineksia, joista me kummatkin tykätään, mutta no… Ei meinaa onnistua! Papuja meistä ei kumpikaan halua enää ikinä edes nähdä! Tofu on yksinkertiasesti yököttävän ja teollisen makuista, vaikka sille tekisi mitä. Mistä me siis saatais proteiineja? 

Maitotuotteista mun ei olisi hankalaa luopua. Oon eläny jo pari vuotta tosi vähillä maidoilla, sillä laktoosi ei sovi mulle ja laktoosittomat tuotteet on hurjan kalliita. Paul juo päivässä noin litran maitoa ja tykkää siitä ihan hurjan paljon. Munia käytetään leipomiseen ja sitten toki myös niistä saa helppoja välipaloja.

Sitten on vielä se, että vaikka hedelmät meneekin tosi hyvin, me ollaan kasvisrintamalla aika rajoittuneita. Harvat turnipsit maistuu oikeasti hyviltä! Kyllä meidän illalliseen kuuluu poikkeuksetta porkkanaa, tomaattia, paprikaa ja sipulia, mutta siinä se sitten onkin. Munakoisot yms, ei maistu.

Kuuluuko ruoan sitten olla hyvää? Pitäisikö vaan suck it up ja yrittää elää kasvismössöillä? Pitäisi. Possujen, kanojen, kalojen, lehmien yms kohtelu on niin pielessä kun vaan olla ja voi. On väärin syödä eläintuotteita vaan siksi, ettei muu ruoka maistu hyvältä. Kysehän on vaan siitä, että me rakastetaan hyvää ruokaa ja se meidän illallinen on yksi päivän isoimmista nautinnoista.

Jos eläisin yksin, pystyisin ehkä hikiseen ravitsemaan itseni kasvistuotteilla. Ruoka on mulle niin tärkeetä, että söisin kyllä vaikka sitä tofua. Itkisin katkerasti sushin perään, mutta onnistuisin kyllä. Paul taas näivettyisi hyvin nopeasti. Ja entäs sitten Stephen? Osattaisiinko me pitää huolta siitä, että kasvava lapsi saa kaiken tarvitsemansa kasvisruoasta, johon ei kuulu mitään eläinkunnan tuotteita?

Usein puhutaan siitä miten kivaa olisi, jos meille maistuisi kasvisruoka. Jos siitä saisi yhtä maukasta ja täyttävää kuin kunnon lihapadasta. Toisinaan mä yritän. Etsin jotain hyvänkuuloisia reseptejä, mutta joka kerta pettymys on karvas. Joko annos maistuu hirveältä tai ei täytä kunnolla. Ja sitten taas painitaan omantunnontuskissa sen jauheliha-altaan äärellä. Saahan sitä onneksi luomuna sentään. Sen turvin ollaan tähän saakka menty… On se sentään luomua.

Miten te muut sekasyöjät? Miten perustelette itsellenne lihansyönnin? Vaivaako omatunto?

Kuvat vegaaniliiton kuvapankista