Tattooed Rebel Ex-Con
Lukion ekana vuonna otin ja lähdin Barceloonaan. Tapasin hostellissa tsekkitytön, joka oli intohimonen taiteen harrastaja. Kuulin, että Figuresissa on iso Salvador Dali museo ja Figuresiin pääsee parissa tunnissa junalla. No, sovittiin sitte treffit juna-asemalle seuraavaks päiväks. Mulla oli hämärä käsitys Dalista. Mun äidin kaveri oli suuri fani ja niiden kämppä oli pullollaan näitä kummallisia tauluja, mutta jotain tosi puhuttelevaa niissä oli kun ne kerta oli jääny mieleen.
Myöskin mua jännitti kamalasti tehdä asioita yksin vieraassa maassa, missä harva puhu englantia ja omatki enkun-taidot oli aika sääd. Oli siis mahtavaa ku joku vähän rohkeempi yksilö kutsu mut retkelle messiin. Dali- museo oli mahtava! Mikään taide ei oo ennen eikä sen jälkeen koskettanu samalla tavalla. Hurjat, surrealistiset teokset sai mielikuvituksen kehräämään.
Temptation of St Anthony jäi erityisesti mieleen. Noi hämiskoipiset elefantit. Niissä on tyyliä. No palasin takasin lukiolaiselämään, mutta muistelin mielelläni Espanja-reissua ja kuinka rohkee olin ollu ihan itekseni ja kuinka kivaa oli lähtee tuntemattoman tytön matkaan, jonka kanssa hädin tuskin puhuttiin edes samaa kieltä ja silti vietettin koko päivä yhdessä mykistyen taiteesta. 16-kesäsenä tollanen kokemus on aika pysäyttävä.
80% ton ikäsistä haluis tatuoinnin. Koska se on cool. MINÄ MYÖS! Mun oli turvallista haluta tatuointia, koska mun vanhemmat ei olis ikinä antanu lupaa. Kinusin sitä siis huvikseni. Ei mulla edes olis ollu mitää kuvaa mielessä. Jos olisin saanu luvan, en olis tatskaa ottanu.
No sitte löydän itteni yksin Afrikasta. Oon juossu keskelle elefanttilaumaa. Tätä laumaa oli edellisenä päivänä salametsästetty ja joku tästä perheestä oli kuollu ihmisen ampumana. En ollu koskaan tajunnu kuinka isoja elefantit on. Siinä kyyristellessäni mun verkkokalvoihin piirty Salvador Dalin Tempation of St Anthony. En tosin ollu mr Anthonyn tapaan nakuna, mutta pelkäsin niin etten oo koskaan pelänny. Olin varma, että kuolen. Loppu hyvin, kaikki hyvin ja lauma päätti siirtyä lähemmäs jokea ja pääsin jatkamaan matkaa, mutta toi kokemus jätti jäljen. Sillo päätin, että isken nahkaani pitkäkoipisen elefantin. Kypsyttelin ideaa vielä pari kuukautta ja sitte menin lähikylään meiä luottoartistille.
Tästä on nyt yli vuos ja oon kuvaani niin tyytyväinen. Se on just niin mua. Voin tosin edelleen pukeutua helmiin ja kotelomekkoon. Tatuointi se vaan on.