Tilannekatsaus

Stephenin ja opiskelujen lisäksi mun elämään mahtuu hikiseen aivan ihana aviomies ja Game of Thrones. Muulle on juuri nyt säälittävän vähän aikaa. Luulis, ettei kerran viikossa ilmestyvä tv-sarja olisi mikään hirveä aikasyöppö, mutta huomaan katsovani saman jakson useamman kerran viikossa eri ihmisten kanssa ja lopun aikaa voivottelen, etten millään ehdi lukemaan kirjoja uudestaan ennen kesää, jos silloinkaan. Buhuu.

Lukeminen edistyy joinakin päivinä paremmin, toisina taas en saa mitään aikaiseksi. Valmennuskurssi on suurena apuna! Suosittelen kurssittelua kaikille perheellisille (ja toki myös muille!). On mukavaa käydä kodin ulkopuolella muutoinkin kuin kaupassa tai lenkillä ja parasta on toki kokoontua yhteen muiden samanhenkisten kanssa ja keskustella opiskeltavista asioista.

Noin kuukausi takaperin kerroin kuinka Stephen nukkui ihan koko yön läpi. Ikävä kyllä tuo uskomattoman ihana luonnonilmiö ei ole toistunut. Tässä välissä kärsittiin myös vauvarokko, joka ei onneksi ollut niin kamala kuin joskus kuulee. Yöllä raukalle nousi kuume, joka ei ottanut laskeakseen, joten mars Pikkujättiin, josta saatiin toimivia kuumetta alentavia lääkkeitä ja seuraavana aamuna poika jo jaksoi leikkiä melko normaalisti, vaikka ruokahalu ei ollutkaan ihan entisensä. 

Ylistäisin vielä pikaisesti Itäkeskuksen Pikkujättiä! Ensinnäkin oli ihanaa saada aika lastentautien erikoislääkärille tunnin varoajalla ja kaiken lisäksi lääkäri oli todella mukava ja empaattinen. Lääkäri määräsi vielä kaiken varalta verikokeisiin ja tulokset saatiin noin kymmenessä minuutissa, jonka jälkeen lääkärillä oli vielä aikaa keskustella ja lievittää vanhempien hätää. Todella hyvää palvelua, siistiti tilat ja miellyttävä tunnelma (noin lääkäriasemaksi siis).

Nukkuminen sujuu nykyään jotenkuten. Merkittävää parannusta ei ole viimeisten kuukausien aikana tapahtunut, mutta tilanne on siis ehdottoman siedettävä. Stephen on nyt vähän yli 1v 2kk vanha ja heräilee 1-4 kertaa yössä. Keskiarvona sanoisin, että kahdesti. Toisinaan uni ei ota tullakseen ja rauhoittelua saa jatkaa melkoisen pitkän tovin, mutta koen saavani juuri ja juuri tarpeeksi unta.

Viikonlopun vietimme vanhempieni luona maalla. Toinen siskoistani liittyi myös seuraan. Mielestäni viikonloppu oli hurjan onnistunut, vaikka Stephen ei jostain syystä nukkunut vieraassa paikassa kovin hyvin. Itse nautin ihanista päiväunista äidin, papin ja siskoni viihdyttäessä pikkuista. Sain myös opiskeltua ja fiksu pikkusiskoni osasi antaa kullanarvoisia vinkkejä, jotka otinkin oitis käyttöön!

Lukemiskiireistä huolimatta olen melkoisen tyytyväinen elämään! Olen ehtinyt tapaamaan kavereita ja hiljaksiin olen myös kehittänyt itselleni elämää (opiskeluja), jotka ovat vain minulle. Äitinä olo on parasta ikinä, mutta on se joskus mukavaa tehdä asioita vain koska itse haluaa, vaikka niistä ei kukaan muu hyödy mitenkään.

Stephen on ihana pieni touhulainen! Sanoja ei tule vieläkään, mutta kävely sujuu jo kuin vanhalla tekijällä. Kengätkin on jo! Luonnekin tulee esiin päivä päivältä enemmän. Odotan niitä oikeita ensisanoja niin hurjasti. Usein nään uniakin, joissa Stephen sanoo jotain ymmärrettävää. Tällä hetkellä kaikki on aika lailla ”Öh?” tai ”Äh.”. <3