Työnantaja: Vauva

Kotiäitinä on kivaa! Koko ajan on tekemistä, mutta mihinkään ei oo ikinä kiire. Kaiken lisäks sitä rakastaa pomoaan ihan pöhkönä.

Äitiysloma on jo puolvälissä. Enää 4kk jäljellä. Järkyttävää! Onneks kotiin saa jäädä, jos siltä tuntuu ja just siltä musta tuntuu. En lähde täältä viel ainakaan pariin vuoteen. No, vähän yli vuoden päästä pitäis alkaa käymään jollain luennoillakin ja panostaa opintoihin enemmän, mutta se on sen ajan murhe. Ehkä käyn yliopistolla niinä päivinä ku Paul menee iltavuoroon. Tai jotain. Ehkä sitte kahen vuoden päästä oon valmis päästää Stephenin kerran tai pari viikossa kerhoon. Onneks asutaan tässä kampuksella, eli luennolle menee kävellen alle 10min, mikä on ihan mahtavaa sittenkin kun Stephen on isompi ja menee jo tarhaan. Eikä mua sillonkaan yliopistolle päivittäin kaivata ja päivät ei ikinä oo ku korkeintaan sen 6h.

Mun äiti oli kotona kunnes mä menin vissiin tokalle luokalle. Se oli tosi jees. Kävin kyllä montessori-kerhossa ja ennen koulua olin kans noin vuoden eskarissa. Oli ihanaa tulla kotiin koulusta ku äiti oli laittanu päiväruokaa. Syötiin yhdessä, kuunneltiin satuja, eikä ikinä tarvinnu nyhvätä yksin telkkarin edessä. Mun on nyt kuitenkin opiskeltava. Suurimman osan pystyn tekee kotona, mutta esimerkiks labrakurssit on vaan oltava koululla. Mulla on myös suunnitelmissa hankkii toinen tutkinto heti perään, eli luultavasti ollaan sitte jossain vaiheessa yhdessä Stephenin kanssa luennoilla hahha.

No ei, tarkotus olis mennä työelämään seuraavan 10-15 vuoden sisällä, mutta kiirettä ei onneks oo. Mun tärkein tehtävä on olla äiti ja tää on sellanen homma, mistä mä nautin täysillä. Mulla on kymmeniä mielenkiintosia tutkimuskohteita mielessä ja en malta odottaa seuraavaa matkaa Afrikkaan, jotta pääsen kartottamaan tarkemmin kaikkia mahdollisuuksia, mutta vauva menee nyt kaiken edelle ja se tuntuu hyvältä.