Viimeinen kolmannes
Viimeinen raskauskolmannes on vissiinkin alkamassa tässä ihan pian. Ollakseni rehellinen minulla ei juurikaan ole hajua siitä millä raskausviikolla mennään, mutta jossain siinä 26-27 rajamailla vissiinkin. Hurjan nopeasti mennyt viimeiset puoli vuotta! Raskaus on sujunut melkoisen mukavasti… Alussa voin toisinaan niin pahoin, että oli pakko lähteä raittiiseen ilmaan kävelylle. Sängyssä makaaminen ja lepääminen saivat olon vielä huonommaksi. Luennoillakin istuminen oli välillä yhtä tuskaa. Suklaa onneksi auttoi tässäkin.
Toinen ”ongelma” on todella alhainen verenpaineeni. Matalista paineista ei normaalisti ole minulle mitään vaivaa, mutta raskauden aikana paineeni olivat jossain ruumishuone-tasolla ja sen kyllä huomasi. Taju meinasi lähteä heti kun jouduin vähän lämpimämpään tilaan (esimerkiksi bussiin) tai jos olin seissyt paikallani pitkään tai en ollut syönyt tuntiin yms. Muutaman kerran jouduin bussin lattialle istumaan bussin ollessa täynnä ja vintti oli pimenemässä.
Kolmas kurjempi ja edelleen vaivaava ongelma on akne. Ilman e-pillereitä kärsin vähintään keskivaikeasta aknesta ja alkuraskaudessa tilanne oli toisinaan ihan naurettava. Vähitellen akne tosin on tasoittunut suht lieväksi, mutta ainuttakaan finnitöntä päivää en ole nähnyt ehkäisyn lopettamisen jälkeen. Onneksi naamani ei arpeudu helposti ja uskoisin, että tästäkin taas selvitään ihan kunnialla. Edellisessä raskaudessa akne oli niin paha, että kipeitä paukamia oli päänahkaa, alaselkää ja olkavarsia myöten. Eli siinäkin mielessä sietää olla kiitollinen!
Liikuntaa olen pystynyt harrastamaan melkoisen normaalisti! Jätin tosin body pumpit ja muut vastaavat lajit pois jo pari kuukautta sitten, sillä huomasin voivani tunneilla ja niiden jälkeen melkoisen huonosti. Juoksemisen lopetin pari viikkoa sitten, mutta teen reippaita kävelylenkkejä noin kolmesti viikossa. Kuntosalilla käyn kerran tai kaksi viikossa, mutten juurikaan nostele painoja. Mitään kipuja närästystä lukuunottamatta ei juurikaan ole.
Nälkä on ihan järkyttävä! Voisin syödä koko päivän ja silti mennä nukkumaan nälkäisenä. Tilanne on yhtä paha kuin ensimmäisessäkin raskaudessa, jossa lihosin 30 kg!! Ok, 15 kg oli kadonnut jo sairaalasta kotiutuessa (iso vauva ja paljon turvotusta), mutta oli se aika härskiä kun painoa oli lähemmäs 90 kg. Joudun jatkuvasti kontrolloimaan syömisiäni. Jos en ajattelisi asiaa ollenkaan, olisin parissa viikossa kymmenen kiloa painavampi. Nyt painoa on kertynyt kunnioitettavat 7 kg ja vauvasta povataan taas melkoisen isoa (sf- mitta yli yläkäyrän), joten olen kyllä ihan ylpeä itsestäni. Tavoitteeni on ehdottomasti olla lihoamatta yli 15 kg ja mielellään vaa’an ei tarvitsisi ollenkaan kivuta sinne yli 70 kg lukemiin. Mutta tämä nälkä… Tuntuu ettei mikään ruokamäärä riitä. Ajattelen ruokaa lähes tauotta ja vatsassa kurnii. Tiedän kuitenkin, etten missään nimeesä kärsi minkään asteen energiavajeesta. Onneksi tämäkin menee ohi.
Ruuasta kun on puhe: Stephen on kyllä sellainen herkkusuu, ettei mitään rajaa. Pikkuinen oli keksinyt käyttää tuolia kivutakseen maustekaapille ja hakenut sieltä hunajapurkin. Näytti olevan aika hyvää. Hunajan siivoaminen matoista, tuoleista ja sohvasta ei ollut niin kivaa, mutta Stephen oli melkoisen mielissään (kunnes takavarikoin purkin).