Voihan bussikuski!
Eilen pakkasin Stephenin vaunuihin ja suuntasimme bussipysäkille. Bussi 68 huristeli paikalle kuin tilauksesta ja lykkäsin menopelin kaksien rattaiden väliin. Muiden rattaat olivat tyhjillään. Pikkunuppis oli tyytyväinen olotilaansa ihastellen maailmanmenoa. Istuin sille yksinäiselle istumapaikalle, joka on kivasti aseteltu rataspaikkaa vastapäätä ja kurkottamalla ylettää vaunuija hytkyttelemään, jos tarve tulee. Iskin kuulokkeet korville ja matka alkoi. Parin pysäkin jälkeen bussi teki äkkipysähdyksen ja havahdun siihen kun kuski rymistelee kopistaan kuin vesikauhuinen puhveli ja alkaa sylki roiskuten huutamaan, että lapset heti rattaisiin ja äidit seisomaan kärryjen viereen. Muut äidin istuivat lähettyvillä. Kummallakin oli kolme pientä lasta mukanaan. Toinen äideistä tiedusteli ystävällisesti syytä moiselle avautumiselle. Aksentista päätellen Etelä-Intiasta kotoisin oleva raivopää onnistui tuohtumukseltaan selittämään, että jos rattaat kaatuvat niin sitten häntä syytetään. Kolmet rattaat oli pakattu sen verta lähekkäin, etten heti keksinyt miten ne pääsisivät siitä kaatumaan ja jos tälläinen vaara on, niin eikö olisi parempi, jos pienet lapset sitten istuisivat muualla kun näissä kaatuvissa surmanloukuissa?
No kuski kieltäytyi liikkumasta ennen kuin muut äidit olivat jättäneet pienet lapsensa yksin istumaan ja raahanneet huutavat pienokaisensa pois sisarustensa luota nököttämään vaunuihinsa. Kiukkuinen kuski jatkoi matkaansa tööttäillen jatkuvasti muille tienkäyttäjille ja yritimme epätoivoisesti pysyä pystyssä. Voin kertoa, että keskipaikalla ei ole mitään tankoja mihin tukeutua, eli matka oli melkoisen hikoiluttava kaikkien kiihdytysten ja järjettömien jarrujen hakkaamisten vuoksi ja samalla tuli tietenkin tukkineeksi koko bussin keskiosan. Toinen äideistä onnistui tsekkaamaan HSL:n nettisivut, joilla ystävällisesti mainitaan, ettei lasta tarvitse väkisin pitää rattaissa ja äideilläkin on oikeus istua alas, vaikka toki rattaita on vartioitava. Tämä sinnikäs äiti yritti tehdä kuskin tietoiseksi työnantajansa ohjeistuksista, mutta kuski sekosi tästä entistä pahemmin ja huusi takaisin, että hän näyttää mustaa valkoisella, että asia on kuten hän sanoo.
Paluumatkalla Stephen oli todella pahantuulinen, mutta yritin pitää pikkuisen vaunuissa, vaikka huuto oli melkoinen. Vieressä matkustava äiti ehdotti ystävällisesti, että hän voi katsoa vaunujemme perään, jos haluan mennä istumaan vauvan kanssa. Keskustelimme samalla hurjasta matkastamme keskustaan ja tämä kokeneempi äiti kertoi, että asiasta oli joskus puhuttu lehdissä ja silloin tuli selväksi, että lapset voivat matkustaa muuallakin kuin rattaissaan.
Sappi kiehuu vieläkin ja haluan lähettää reklamaation! Ilmaisesta kyydistä ei ehkä pitäisi valittaa, mutta kuskin käytös oli tökeröä ja totaalisen epäkunnioittavaa. Ajaminenkin oli vähintään agressiivista ja en ole eläissäni kuullut kenenkään tööttäilevän niin paljon liikenteessä (en edes Intiassa!). Murr.