Minä

Eiköhän tämäkin blogi ole hyvä aloittaa kertomalla vähän siitä, kuka minä olen. Tämä on tosiaan toinen kerta, kun kirjoitan tätä samaa blogipostausta, sillä jostain syystä edellinen tekemäni blogi poistui, joten ei auta muu kuin aloittaa alusta. Suurin syy tämän blogin perustamiseen tai luomiseen, ihan miten kukin haluaa asian ajatella, on se, että haluan todistaa itselleni pystyväni sitoutumaan johonkin. Tässä iässä, kun pitäisi olla jo melkein aikuinen, mutta ei kuitenkaan ihan ole, haluan näyttää, että kyllä, minä pystyn tähän. Voitte vaan kuvitella, kuinka suuri voitto minulle on se, että olen tässä kirjoittamassa tätä postausta, kun edellinen luomani blogi ja kirjoittamani postaus on poistunut tai poistettu, kuka tietää. En oikeastaan olisi edes yllättynyt, jos olisin jättänyt leikin sikseen, eli tästä on ihan hyvä lähteä!

Mutta asiaan. Valitsin blogin aiheeksi kirjat ja lukemisen, joista on helppo lähteä kirjoittamaan kuitenkaan paljastamatta hirmuisen paljon omasta itsestään. Ehkä sitä vuoden mittaan oppii kertomaan ja myös haluaa kertoa asioita siitä ihan omasta elämästä, mutta aloitetaan nyt sillä, kuka minä olen ja erityisesti siitä, kuka minä olen lukijana. Muistoni lukemaan oppimisesta liittyy siihen, että olen alle kouluikäisenä lukenut isäni kanssa kartasta Suomen paikkakuntien nimiä ja sen seurauksena oppinut lukemaan. En tiedä, kuinka paikkaansa pitävä muistoni on, mutta haluan uskoa, että noin olen oppinut lukemaan. Opittuani lukemaan olen lukenut juorulehtiä äitini ollessa kampaajalla, taistellut vuoroista lukea ääneen koulussa koko luokan edessä ja kantanut kotiin kirjastosta reppukaupalla kirjoja vaan päästäkseni vaihtamaan ne viikon kuluttua. Lukeminen on aina ollut minun juttuni.

Kirjasto oli lapsena ja nuorempana lempipaikkani. Kulutin siellä usein tunteja aikaa käyden läpi kirjatarjontaa hylly hyllyltä ja kasaten syliini kiinnostavan oloisia kirjoja, kunnes en nähnyt enää kirjapinoni yli tai käteni alkoivat väsyä kirjojen painosta. Viime aikoina olen lainannut kirjastosta oikeastaan vain opiskeluihin liittyviä teoksia, joiden lukeminen on osittain ollut jopa pakkopullaa. Opinnot ovat osittain vieneet minulta lukuiloa, kun kaikkeen lukemiseen on liittynyt jonkinasteinen pakko, mutta onnekseni valmistumisen jälkeen olen alkanut löytää lukuintoni uudelleen. Pääasiassa olen lähiaikoina hankkinut lukemiseni ostamalla itselleni uusia kirjoja, mutta kirjahyllyn täyttyessä niin, että melkein pitäisi jo ostaa uusi ja kirjallisuuteen hupenevien eurojen vuoksi olen pohtinut, pitäisikö sitä hankkia ihan kunnon kirjastokortti ”uudella” paikkakunnalla. Eipä siitä haittaakaan olisi.

Mutta palataan lapsuuteen. Taidan olla sitä ikäpolvea, jonka merkityksellisiin lapsuudessa ja nuoruudessa luettuihin kirjasarjoihin lukeutuu Harry Potter. Kirjasarjan uusia osia odoteltiin aina innolla jo ennen kuin edellinen kirja oli saatu kunnolla luettua loppuun. Isoäitini tilasi Harry Potter -kirjoja kirjakerhonsa kautta ja minä olin aina kärkkymässä uusinta osaa. Tällä hetkellä nuo samaiset kirjat koristavat omaa kirjahyllyäni ja sieltä löytyy myös englannin kieliset versiot. Nyt kun aikaa on kulunut, ei tuon kyseisen kirjasarjan merkitys ole yhtään sen vähäisempi ja tuo on myös kirjasarja, johon aion omat tulevat lapseni jossain vaiheessa tutustuttaa. Ajan kuluessa olen myös päässyt (melkein) yli siitä, että kirjettä Tylypahkaan ei koskaan kuulunut.

Seuraavan vuoden aikana aion lukea paljon ja jakaa lukukokemukseni täällä blogissa. Aion pyrkiä lukemissani kirjoissa myös monipuolisuuteen, sillä tällä hetkellä tilanne on se, että olen lukenut neljä Jojo Moyesin kirjaa putkeen. Näkökulmien ja kirjallisuusgenrejen avartuminen ei varmasti ole huono asia. Tervetuloa siis lukemaan lukukokemuksistani ja kirjojen aiheuttamista tunteista sekä todistamaan sitä, että minä ihan oikeasti kykenen sitoutumaan asioihin pitkäaikaisesti!

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *