Millaista on olla nainen, koulutettu, avioitunut ja lapsia hankkiva nainen, Nigeriassa?

Jos kysymys herättää mielenkiintoa, Ayobami Adebayon esikoinen Älä mene pois (Atena, 2018) on sinua varten.

Naiseus on kaikkialla maailmassa erilaista, mutta silti sitä määrittävät samat, syvällä piilevät reunaehdot. Naiseuden ydin kiteytyy siihen, saatko lapsia ja tuletko äidiksi, millainen äiti ja vaimo olet.

Kirjan tapahtumien aikakaudella, 1980- ja 1990-luvuilla Nigeriassa, nainen kuuluu paitsi miehelleen ja lapsilleen, myös omalle ja miehen suvulle. Ja miehillä voi olla useampia vaimoja.

Päähenkilö Yejide ei tule raskaaksi avioliitossaan, ja miehen sukulaisten mielestä pätevä keino asianlaidan korjaamiseksi on toisen vaimon hankkiminen hänen miehelleen Akinille.

Tarina käynnistyy suomalaisittain siis varsin erikoisesti, ja alkuasetelma houkutteli ainakin minua lukemaan pidemmälle.

Kolme sataa sivua tuntuu vähältä, sillä juonenkäänteitä ja vuosikymmenten mittaan monille sykkyröille kääntyviä ihmiskohtaloita kirjassa riittää.

Jonkin verran jännitin, miten Adebayo saa kirjallisten ompelustensa päät solmittua uskottavasti ja aukotta, mutta hän onnistuu ilmeisen hienosti. Romaania kirjoittavalle on haaste pitää runsaat juonikuviot ja monimutkaiset hahmojen sisäiset maailmat selkeinä itselleenkin tällaisessa suhdesopassa.

Adebayo käsittelee lapsettomuuden ja moniavioisen kulttuurin ohella muita tunteikkaita teemoja ja aiheita, kuten äidittömyyttä, varsinkin nigerialaisilla tyypillistä perinnöllistä ja vakavaa sairautta sirppisoluanemiaa, lasten kuolemista selviytymistä, modernin ja perinteisen kulttuurin yhdistymistä, yhteiskunnan luomia paineita sekä suvun ja perheen tuomaa rasitetta mutta myös sen tarjoamaa tukiverkkoa.

Taustalla häilyvät myös Nigerian yhteiskunnalliset tapahtumat, sotilasvallankaappaukset, toive demokratian kehittymisestä sekä yleinen levottomuus ja turvattomuus.

Äitinä kirja oli minulle rankka lukukokemus, sillä pystyn osin samaistumaan Yejiden äitinä kokemiin pelkoihin ja tuskiin. Toisaalta mietin, miten kaikesta kokemastaan huolimatta hän kykeni jatkamaan elämäänsä ja yrityksiään omien ja toisten toiveiden täyttämiseksi. Ehkä suvun läheisyys, perinteiden tuoma henkinen turva ja asema itsenäisenä yrittäjänä yhdessä auttavat häntä säilyttämään järkensä ja suuntansa.

Miehilläkään ei ole helppoa. Siitä toimivat esimerkkeinä Yejiden ulkoisesti menestyvä mies Akin, joka on haluton ottamaan toista vaimoa, sekä tämän renttu veli Dotun. Pitäisi menestyä niin uralla kuin perinteisen perheen elättäjänä ja lasten siittäjänä, eikä tunteilulle ole välttämättä sijaa.

Useat näkökulmat kirjan maailmaan tekevät siitä tyydyttävän lukukokemuksen. Yhteiskunnallisen ulottuvuuden, kuten historiallisten merkkipaalujen ja ilmapiirin sekä perinteisten tarinoiden, uskomusten ja traditioiden tarjoilu lukijalle, tukee romaanin maailman rakentumista.

Myös monet sivuhenkilöt, kuten lukutaidoton naapurintäti, Yejiden kauneussalongin räävitön mummoasiakas ja vaativa anoppi/äitihahmo, tuovat tekstiin oman tarpeellisen lisänsä.

Aika lailla hallittu, joskin rönsyilevä kokonaisuus: paljon synkkyyttä ja kärsimystä, mutta myös toivoa ja rakkautta.