Milloon elämästä tuli näin vaikeeta?

Kun mä pääsin ysiltä viime keväänä, mä olin innoissani, Jes, mä pääsen viimeinkin lukioon, pois peruskoulusta!

Oon 16-vuotias eli alotin lukion tän viikon tiistaina. Valehtelisin jos väittäisin että en oo pettynyt tai että mua ei ota päähän se etten hakenu ysillä toiseen lukioon. Otin sen kaikista helpoimman vaihtoehdon, sillä tää lukio on samassa rakennuksessa kun mun yläkoulu. Moni mun ikäsistä ei ollu näin luusereita ku minä ja ne oikeesti haki jonneki muualle kouluun ku siihen viereseen homelukioon mutta mä ajattelin että ois parempi jäädä kotiin asumaan, helpompi opiskella kun ei tarvi murehtia muusta kuin kirjoista ja kursseista… Lukiossa nyt on muutenkin niin paljon mietittävää ja murehdittavaa, turha ottaa päälle kaikkia murheita asumisesta ja rahasta ja töistä jne… Näin mä ajattelin. Mikä oli sinänsä ihan järkevä ratkasu. Tietenkin ois myös ollu se vaihtoehto et oisin hakenu hieman kauemmaks lukioon. Mikä tarkottaa että oisin saanu istua aina tunnin linkassa aamulla ja toisen tunnin iltapäivällä. Ei edes paha, mutta kun ei nekään lukiot ollu yhtään sen parempia mikä tää vierenen, niin.. Tunteja siinäkin menee hukkaan.

Ensimmäinen lukiopäivä 14.8, ihan kamala. Olin nukkunu vaan 4 tuntia koska oli unirytmi vielä vähän huonossa kunnossa kesäloman jäljiltä. Mua pelotti. Jännitti. En tiedä miks, tunsin jo koko koulun eikä meitä ykkösiäkään ollut kun se 30, josta 4 oli muualta kuin mun omasta yläkoulusta. Mun ryhmä, 18B on ihan törkeen hiljanen ja rauhallinen ja melkeen kaikki halus vaihtaa 18A:lle, vaikkei sillä ryhmällä loppujen lopuks niin väliä oo. Vaikka mulla onki melko paljo kavereita siellä, musta tuntuu ihan kamalalta mennä kouluun joka päivä. Mun itsetunto horjuu ja oon kamalan väsyny.

Joissain asioissa lukiossa on paljon kivempaa ku yläkoulus. Rennommat tunnit, mielenkiintosemmat opettajat jne. Mutta mä en osaa opiskella, joten tää on tosi huono juttu. Päätin peruskoulun keskiarvolla 9.75, mutta en koskaan ysillä enää lukenu kokeisiin. Tein vaan annetut tehtävät ja kuuntelin tunnilla. Mutta mä oon aika hidas. Mun tahti on hidas. Niin mä opin parhaiten, lukemalla hitaasti ja etenemällä lause kerrallaan. Muttakun lukiossa pitää käydä 1 kokonainen kirja 6 viikon aikana.. Auta armias. Niin paljon tehtäviä mitä pitää ite tehä vaikka opettaja ei käske… Ja se, että niihin pitää panostaa. Tai no, ainaki niihin ajattelin panostaa mitkä ajattelin kirjottaa.

Mutta miks elämä alko tuntua niin vaikeelta? Inhoan meidän lukiota, inhoan niitä ihmisiä siellä, inhoan opiskelua, inhoan stressiä ja haluaisin vaan maata sängyssä nukkumassa. Millon elämä alkaa tuntua taas elämältä?