Death of A Ladies’ Man
Leonard Cohen on kuollut.
Minulla on kesken Cohenin debyyttiromaani The Favorite Game. Kuuntelen paraikaa Cohenin tuoretta ja viimeistä albumia You Want It Darker. Cohenin menehtyminen 82-vuoden iässä ei ole yllättävää, mutta olen surullinen hänen poismenostaan.
Cohenin ääni on ollut tärkeä osa elämääni lapsuudestani saakka. Isäni kuunteli Cohenin koottuja varhaisia hittejä. Poltin cd:lle New Skin For the Old Ceremonyn. Teini-iässä kuuntelin Songs of Love and Hatea pitkillä bussimatkoilla. Olen tutustunut Cohenin levytyksiin ja kaunokirjallisiin teoksiin pitkin vuosia. Vasta yli kahdenkymmen olin kypsynyt kuuntelemaan Cohenin 80-luvun tuotantoa, vasta viime vuonna kuuntelin hömppätöissäni kolme tuntia peräjälkeen imelää Death of A Ladies Maniä. Tietenkin suren itse Cohenia, mutta myös noita nyt nostalgiantäytteisiä hetkiä. Ehkäpä on epäreilua peilata Cohenia vain omien kokemusteni kautta, sillä hän oli ja on minusta erillinen oma ihmisensä. Yksipuolisesta läheisyydentunteesta julkiseen henkilöön tulee vuosien altistuksen myötä voimakas. Lisäksi minua surettaa erityisesti se, ettei Cohen enää kirjoita uusia lauluja. Viimeisten kolmen levyn renessanssi osoitti, että Cohenilla on vielä paljon mielenkiintoista sanottavaa ja annettavaa.
Tietenkään jokainen Cohenin biisi ei ole yhtä erinomainen kuin toiset, mutta Cohen ei ole vain laulaja, vaan hän on romanttisten mytologioiden ympäröimä hahmo. Kuten ylläolevasta kuvasta näkyy: handsome devil, depressiivinen naistenmies ja juutalainen zenmunkki. Cohen on populaari- ja korkeakulttuurin välimaastossa adjektiivi. Cohenmainen, surumielinen, karnaalinen, transkendaalinen.
En usko että minulla on mitään sellaista sanottavaa, mitä lukija jo ei tietäisi tai tuntisi, mutta tällaisissa tilanteissa usein haluaa peilata omia tunteita muiden mietteisiin, joten tässä pari lukuvinkkiä: Nuorgamin parin vuoden takainen Cohen-diskografia-arvio, joka on muutoin kelpo, mutta aivan väärässä Ten New Songsista. Parin viikon takainen New Yorkerin henkilökuva. Lisäksi suosittelen katsottavaksi hauskaa varhaista dokumenttia kanadalaisesta runoilijasta.