Ernest Hemingway: The First Forty-Nine Stories, osa 1: In Our Time
When the going gets tuff, on aika palata Hemingwayn pariin.
Jokainen tuntee Hemingwayn nimen, vaikkei olisi lukenut sanaakaan. Vähän niinkuin Stephen King tai Isaac Asimov. Ehkä Ayn Randkin jos liikkuu internetin tietyillä kulmilla. Mies ja myytti. Kaikki tietävät että Hemingway on äijä. Papalla on oma pubiketjukin.
Hemingwayn novellikokoelmaan Ensimmäiset 49 kertomusta on sisällytetty kolme novellikokoelmaa In Our Time (1925), Men without Women (1927)ja Winner Take Nothing (1933), sekä viisi muuta novellia, joista kuuluisimmat lienevät The Short Happy Life of Francis Macomber ja The Snows of Kilimanjaro.
Tällä erää luin nuo viisi muuta novellia, jotka olin lukenut aikaisemmin ja In Our Time novellikokoelman, jota en ollut lukenut aikaisemmin. In Our Timen novelleista valtaosa keskittyy Hemingwayn alteregon Nick Adamsin seikkailuihin Michigan-järven ympäristössä.
Näin mahtavasti alkaa novelli The End of Something:
”IN THE OLD DAYS HORTONS BAY WAS A lumbering town. No one who lived in it was out of sound of the big saws in the mill by the lake. Then one year there were no more logs to make lumber. The lumber schooners came into the bay and were loaded with the cut of the mill that stood stacked in the yard. All the piles of lumber were carried away. The big mill building had all its machinery that was removable taken out and hoisted on board one of the schooners by the men who had worked in the mill. The schooner moved out of the bay toward the open lake carrying the two great saws, the travelling carriage that hurled the logs against the revolving, circular saws and all the rollers, wheels, belts and iron piled on a hull-deep load of lumber. Its open hold covered with canvas and lashed tight, the sails of the schooner filled and it moved out into the open lake, carrying with it everything that had made the mill a mill and Hortons Bay a town.”
Kokoelmassa oli hyviä novelleja ja huonoja novelleja. Minun suosikkejani olivat tuo Francis Macomber, Soldier’s Home ja The Three Day Blow. Jos ei halua olla ihan juntti, niin parasta lukea Hemingwayn novelleja. Vaikka ne ovatkin aika ajoittain aika surumielisiä,saa niistä taas pontta elämään.
Hupijuttuna kerron myös kuinka ensimmäinen sana jonka jouduin tarkastamaan sanakirjasta oli jo ensimmäisen novellin ensimmäisessä kappaleessa: gimlet. Joka tietysti oli gin + limetti-drinkki. Voi Hemingway, sinuun voi luottaa!