Joseph Roth: Kapina

Kuuntelin taannoin Dan Carlinin historiapodcastin Ensimmäisestä maailmansodasta. En vielä ole ehtinyt lukea yhtäkään niistä kirjoista joita Carlin tuo esiin, mutta herännyt kiinnostukseni aikakauteen ja sen jälkeiseen maailmaan sai minut tarttumaan itävaltalaisen Joseph Rothin vuonna 1924 julkaistuun romaaniin, joka kertoo yksinkertaisesta ja naivista sotainvalidi Andreas Pumista.

Tässä kirjassa ei näy Googlen Wien-kuvahaun tuloksen kahvittelijoita tai varieteetyttöjä. Kirjan ainoa porvari on puolifasistinen roisto. Andreas Pum on saanut valtiolta duunikseen oikeuden soittaa posetiivia ja ansaita sillä elantonsa. Tämä on auktoriteettiuskoisen Pumin hartain toive. Mutta ikävä tapaus ratikassa riistää häneltä hänen elämäntarjoituksensa

Kirja on kirjoitettu tiiviisti ja ironisesti. Se ruotii jokaista romaanin henkilöistä ja kritisoi ajan vallitsevia oloja. Ainostaan kirjan viimeiset sivut, joilla tarina saatettaan jo alkusivuilla määrättyyn päätökseensä turhankin vikkelään, ovat muuta romaania heikkotasoisempia. Kirja on hyvin kirjoitettu, mutta en usko että tulen tulevaisuudessa pohdiskelemaan kirjan tapahtumia tai hahmoja, joita ei luodata psykologisella tarkkanäköisyydellä, vaan jotka pikemminkin edustavan yhteiskunnan eri tyyppejä. Rothin kepeä, lähes nuhteleva ote on kuitenkin kadehdittava ja lukisin mielelläni hänen muitakin romaanejaan.

Luettu: 29.4.17, 165 s. sisältäen suomentajan jälkisanat