Kansanen: Opetuksen käsitemaailma
Luin opitojani varten sadan sivun teoksen Opetuksen käsitemaailma. Tämä on toinen perusopintoihin tentittävistä kirjoista, joita kirjastoista löytyy 50 kappaletta, meitä tenttijöitä ollessa yli neljäsataa. Joten tiivistän tähän poikkeuksellisesti kirjan pääkohdat, osaksi omana oppimisharjoituksenani, sekä jos niistä olisi jollekulle joka kirjaan ei ole päässyt käsiksi jotain iloa.
Didaktiikka on opetusta tutkiva tiede. Se jakaantuu normatiiviseen ja deskriptiiviseen. Sisällöllisesti didaktiikka jakautuu 1) opetussuunnitelmaoppi 2) opetusmenetelmäoppi. Sen kysymykset ovat miksi? mitä? ja miten? Se tutkii tavoitteita, tapahtumaa ja tulosta. Opetus on yhteiskunnan uusiutumisprosessia ja opetus perustuu saksalaiseen Bildung-sivistysajatukseen. Näin ollen tiedollinen opetus ja kasvatus kulkevat käsi kädessä.
Opetuksessa on tietyt tavoitteet, jotka tavoitetaan jollain aikavälillä ja joilla on eri yleisyys. Tuloksia voi mitata arvioimalla tavoitteita ja seurauksia. Tulosorientoitunut näkökulma opetukseen on teleologinen, kun ilmeisesti itse opetustapahtuman itsessään arvokkaana näkevä näkökanta on deontologinen. Tässä kansanen kirjoittaa pitkät pätkät deontologian tarkoittavan velvollisuusetiikkaa, jossa arvot ovat absoluuttisia. Ehkäpä hän tässä halusi pohdiskella tavoitteita ja niiden muokkautuvuutta, mutta en ole varma. Opetustapahtuma koostuu a) suunnittelusta b) vuorovaikutuksesta c) arvioinnista. Vuorovaikutus eli interaktio tapahtuu jossain tilassa tai välillisesti opettajan ja oppilaiden sekä oppilaiden itsensä välillä. Opetusta tapahtuu vain jos opettajan tarkoitus on opettaa ja oppilaat yrittävät oppia. Tämä on pedagoginen suhde. Opetuksessa on opettajan ja oppilaan lisäksi vielä jonkinlainen sisältökin, joka vaatii opettajan aineenhallintaa ja asiantuntemusta. Opetustapahtuman tarkoitus on opiskelijan suhde sisältöön, joka vaatii opettajan ohjausta. Tämä on didaktinen suhde. Opettajan tulee tehdä eri valintoja tavoitteiden, sisällön ja tavan kanssa. Oppilaalla taas tulee olla motivaatiota, eli halua oppia. Tämä voi olla sisäistä tai ulkoista.
Näinkin lyhyessä kirjassa joitain kohtia toistetaan sanasta sanaan kahdesti, kerran jopa kolmesti. Lisäksi kirjan alussa on piirretty sukupuu yhdysvaltalaisten oppimiskäsitysten leviämisestä proffalta toiselle. Miksi tämä namedroppailu kiinnostaisi satunnaista opiskelijaa? Jes olenpa hyvä kun muistan kuka John Dewey on? Lisäksi kirjassa jossa tulee selventää käsitteitä, Kansanen käyttää liikaa epämääräisiä epäsanoja kuten nonmoraalinen. Vähän tylsä kirja, jossa joitain ihan mielenkiintoisia ajatuksia. En lukisi ellei olisi pakko.
Luettu: 3.9.17