Philip Roth: Salajuoni Amerikkaa vastaan
Philip Roth lienee eniten lukemani kirjailija. Tämä johtuu osittain siitä, että hänen viimeiset teoksensa olivat lyhyitä ja helppo lukea (erinomaiset Tuohtumus, Nemesis, Jokamies), osittain siitä, että luin ensimmäisen Rothini jo vuosikymmen sitten (Portnoyn tauti – tietenkin) ja osittain siitä, että pidän Rothin romaaneista. En toki kaikista. Nöyryytys oli huono, Haamukirjailija hieman pöhkö ja Hyvästi Columbus ajan hampaan nakertama.
Tartuin vuoden 2004 kirjaan Salajuoni Amerikkaa vastaan luettuani Rothin kommentoivan Trumpin valintaa presidentiksi ja Yhdysvalloissa viime kuukauden aikana tapahtuneiden juutalaisten toimintakeskuksien pommiuhkien ja -hautausmaiden häpäisemisten myötä. Kirja kertoo vaihtoehtoisesta todellisuudesta, jossa Franklin D. Rooseveltin sijasta 1940 Yhdysvaltojen presidentinvaalit voittaakin natsimyönteinen transatlanttinen lentäjä Charles Lindbergh. Kirja kerrotaan pääasiallisesti New Jerseyn Newarkissa asuvan Rothin perheen 9-vuotiaan pojan Philipin näkökulmasta.
Kirja kuvaa hyvin pelon ilmapiiriä ja miten se vaikuttaa perheeseen, vaikka mitään näennäisen merkittävää poliittisesti ei vielä tapahtuisikaan. Ja miten eri ihmiset suhtautuvat kun muutoksia tapahtuu. Kirja on ajoittain varsin jännittävä, mutta etenkin loppupuolen ajalliset hyppelyt ovat kummallisia ja latistavat jännitystä ja kirjan draivia. Kirja ruokkii hyvin paranoiaani (josta mieleeni tulee Woody Allen quotti, Just because you’re paranoid, doesn’t mean they aren’t out to get you) ja asettaa kysymyksiä kuinka itse tulisi toimia nousevan fasismin kanssa. Olin kerran kuuntelemassa Reuven Rivliniä ja olen aika ajoin ajatellut hänen sanojaan kansalaisyhteiskunnan rakentamisesta muutoin kuin Facebook-tykkäyksin. No hän on vanha patu, minulle se on instagrammia ja cappucinoja.
Rothilla on useita alteregoja, mutta tässä kirjassa hänen hahmonsa kantaa hänen omaa nimeään. Tämä lapsuudenkuvaus sai minut pohdiskelemaan kirjailijoiden aiheita, jotka usein kuvaavat joko lapsuutta tai aikuista elämää kirjailijana tai yliopistovirassa. Ehkäpä lapsuuteen on helppo keskittyä, kun kirjailijoiden ei tarvitse tehdä oikeaa työtä, niin he voivat nostalgisoida ja fiktionalisoida muisteloitaan. (Looking at you, Knausgård). Vaikka teos alkaa lapsuuden ja perhedynamiikan kuvauksella, sekä etenkin lasten pelkojen syväluotaamisella, kertoja laajentaa kuvaa kotikadun ulkopuolisiin tapahtumiin ja katsauksiin eri henkilöhahmojen tulevaisuuksiin ja tosiasiallisiin historiallisiin tapahtumiin, jotka kertovat lukijalle, että tämä vaihtoehtoinen historia ei pääty kaikkein surkeimmalla mahdollisella tavalla.
Roth kuvaa toisen-kolmannen polven juutalaisten maahanmuuttajien työläiskorttelien lapsuudenmaisemiaan jälleen tunteellisella ja mielenkiintoisella tavalla, vaikka vaihtoehtoinen historia onkin. Kirja on evokatiivinen ja ajankohtainen ja suosittelen sitä romaanitaiteen ystäville.
Luettu: 12.3.17
Kirjan alussa on esittelyessee, jossa lukijalle avataan samuraiden maailmankuvaa ja Musashin elämänkertaa. Tämän jälkeen alkaa varsinainen kirja, joka on jaettu olevan rakenteen mukaisiin erilaisiin miekkailutekniikoihin. Suurin osa kirjasta on varsin pitkäveteistä luettavaa. Musashi nimeää ja luettelee eri miekaniskun tapoja jotka ovat mielenkiintoisia korkeintaan kendoharrastajalle. Vain harvoja kohtia voi soveltaa nykysodankäyntiin (tai kuten näitä kirjoja markkinoidaan, biznekseen), joten on helppo nähdä miksi tätä teosta, iästään huolimatta, ei mainita samassa yhteydessä Sunzin tai Clauzewitzin sotataitokirjojen kanssa.