Hyllynlämmittäjät

DSC_0896.JPG

Kas, blogihaaste! Toivon muuttavani pian, joten haluan karsia kirjojani entisestään. Sunnuntailöysäillessäni luen blogeja, joten vastaani tuli aikeitani vastaava haaste, hashtaghyllynlämmitäjä, haaste, jossa luetaan hyllyssä olevat lukemattomat kirjat. Kaksitoista kirjaa kahdessatoista kuukaudessa.

Valitsemieni kirjojen lisäksi kaappeihini jäi muutama kirja odottamaan lukemista, mutta nämä valitsin tämän hetkisen mielenkiintoni perusteella, sekä hävittämisen helppoudella. Jotkut kirjoista ovat lainakirjoja, joten on jo aika palauttaa ne. Muiden kohdalla tulee kuitenkin tehdä valinta hävittääkkö ne lukemisen jälkeen, vai ansaitsevatko ne jäädä hyllyyn prestiisikirjoiksi tai mahdollista toista lukukertaa varten. Joillekin kirjoille tiedän jo henkilön jota ne saattavat kiinnostaa.

Lastenkirjoja ja joitain tenttikirjoja lukuunottamatta on vain kaksi kirjaa, jotka olen lukenut kahdesti: Kultahattu ja Sieppari ruispellossa, joten toisen lukukerran todennäköisyys aikaisemman valossa on pieni. Toinen säilyttämisen argumentti, oman lukeneisuuden osoittaminen vieraille on myös hatara. Tätä elvistelyä varten minulla on tämä blogi. 

Tässä vielä kirjat joiden kimppuun käyn:

Guo Xi: Metsien ja virtojen ylevä viesti. Olen muistaakseni ostanut tämän viisi-kuusi vuotta sitten Taidehallista kun olin vielä Kiina-fani.

Musashi: Maa, vesi, tuli, tuuli ja tyhjyys. Tämän kirjan ostin noin kuusi vuotta sitten kun harrastin kovasti kamppailulajeja. Osittain luettu.

Ted Hughes: Crow. Joskus kymmenen vuotta sitten yritin päästä lukemaan englantilaista filologiaa ja yhdessä pääsykoekirjassa oli Hughesin runoja, joita halusin päästä lukemaan enemmänkin. Tuolloin vielä ajattelin runouden tavaamisen olevan osa sivistyneen ihmisen koulutusta.

Sirpa Kähkönen & Svetlana Aleksijevits: Kaksi kirjaa lainassa äidiltä.

Sigmund Freud: Joukkopsykologia ja egoanalyysi. Ostin tämän varmaan silloin kuin luin Wilhelm Reichin Fasismin massapsykologiaa. Ehkäpä kirjoista ajankohtaisin.

Jorge Luis Borges: Saatu joskus kauan aikaa sitten joululahjaksi. Osittain luettu.

Gavin Pretor-Pinney: Aallontarkkailijan opas. Pilventarkkailijan sisarteos, saatu lahjaksi joitain vuosia sitten, osittain luettu.

Euripides: Medeia. Tunnustuksen paikka: Vein tämän koulun kirjastosta enkä koskaan palauttanut. No sitä koulua ei ole enää olemassa, joten win-win.

György Konrad: Vierailija. Ostin tämän noin neljä vuotta sitten, luettuani Kertesziä ja kiinnostuttuani Unkarista.

Venedikt Jerofeev: Moskva-Petushki. Ostin tämänkin joskus davnom davno kun halusin parantaa venäjän osaamistani ja katsoin referenssinä Helsingin yliopiston pääsykoekirjoja.

Daniel Kahnemann: Thinking, Fast and Slow. Kirjoista tuorein, myös lainakirja.

Kulttuuri Kirjat

Leonard Cohen: The Favourite Game

The Favorite Game on Leonard Cohenin omaelämänkerrallinen Bildungroman. Kirjan kaari etenee lapsesta mieheksi ja se keskittyy päähenkilön sielenelämään ja hengailemiseen. Cohenin kirjoitustyyli on mielenkiintoinen ja aika ajoin tekstissä on arvaamattomia vertauksia, mutta kokonaisuudessaan teos on liian tyypillinen aikansa tuote ja turhanpäiväistä luettavaa.

Breavman always envied the old artist who had great and accepted ideas to serve. Then the colour of of gold could be laid on and glory written down. The death of god in scarlet and glowing leaf is very different from the collapse of a drunkard in a blue cafe, no matter what underground literature might profess.

Kirja muistuttaa paikoitellen Kerouacin beat-romaaneja: alter ego hengailee kaupunkimiljöön yössä tai jutustelee näsäviisaasti frenemy bestiksensä kanssa keveän tason aina toimeentulevana ulkopuolisena, jonka ei oikeastaan tarvitse tehdä töitä. Toinen puoli sukupuolielämineen muistuttaa Philip Rothin teoksia; lopun jakso juutalaisella kesäleirillä toi mieleeni Rothin Nemesis-pienoisromaanin. Intertekstuaalisuus, runojen mielikuvien ja elokuvallisen kerronnan keinojen tuominen kuvaukseen ovat ajatuksia herättäviä, mutta eivät nautittavia. Valitsin yllä olevan siteerauksen, sillä kirja edustaa ylemmän keskiluokan populaaria intellektuallisuutta. Ehkäpä me olemme enää ne ainoat, jotka kirjoja edes lukevat.Leonard_Cohen_2179-edited.jpg

Leonard Cohen ei hyvä kirjailija, mutta maailman parhaan laulajan titteli ei osuisi aivan harhaan. Kirjoittaessaan Cohenista ei välity samanlaista karismaa kuin jopa vain yhden soinnun sointukierron The Law:sta. Kuunneltaessa Cohenia, jopa tälläinen typerys tuntee kasvavansa viisaudessa ja ammentavansa jostain syvällisestä kokemuksesta ja kaiken kaikkiaan tulevansa paremmaksi ihmiseksi kuuntelemalla sellaisia biisejä kuin If it be your will, Love calls you by your name tai In my secret life.

Jos olet Cohen fani, eivätkä levyt riitä, niin kaikin mokomin tartu vain tähän teokseen, onko se hyvää kirjallisuutta vai ei on tarkoituksen vastainen kysymys. Jos haluat lukea pohjoisamerikkalaisista juutalaisista naistenmiehistä, suosittelen tarttumaan Rothiin, jolta etenkin suosittelen hänen varhaista novelliaan Defender of the Faith, joka löytyy ainakin Nortonin amerikkalaisen kirjallisuuden antologiassa.

Luettu: 18.2.17

Kulttuuri Kirjat